Uusi elämä alkamassa

Nyt voin tehdä elämälläni aivan mitä vain haluan. Miettimiset on mietitty, pohdiskelut pohdittu. Voin relaa vähän.

En uskonut tällaiseen onnellisuuteen, kauneuteen, kirkkauteen. En todellakaan olisi osannut ennustaa tätä. Tämä on iloinen yllätys.

Saan olla vapaa. Ei enää kuolemanpelkoa. Turvassa, toivottavasti loppuelämäni.

Kaunista, on niin kaunista ja niin valoisaa. Keho tuntuu enemmän, maadoitun paremmin kun ymmärrän, kaikki on hyvin.

Tämä voitokkuus on pakahduttavaa. On pakahduttavaa tuntea olevansa jonkin suuren taistelun voittaja ja vieläpä kymppiarvosanoin. Ei sitä käsitä miten hyvin meni, miten olen saanut kaikkea käsiteltyä kiehtovasti, luovasti, niin että tarinani ei ole kerrottu vain rajattomana tuskan oodina vaan tuskakin näyttäytyy lopussa mahtipontisena ja tärkeänä kokonaisuuden kannalta.

Olen vapaa, huutelin lapsena kun kesäloma lopulta oli tullut. Nyt voin sanoa, olen tuskalta vapaa melko lailla. Tai ainakin siinä määrin että nyt uusi kausi elämässä on alkamassa ja osa tuskasta päättymässä.

Pelko on pakahduttavaa rohkeutta, ääretön suru johon tuntee kuolevansa johtaa siihen että kun näkee auringonnousun lopulta yön jälkeen, on se sanoinkuvaamattoman kaunis ja sitä liikuttuu.

Voin nyt jatkossa rentoutua, lopettaa jatkuvan ajattelemisen, ja tehdä mukavia arkisia asioita ja siinä samalla eheytyä.

Minä voin lopultakin olla oma itseni. Oma sosiaalinen, eloisa, iloinen ja puhelias itseni. Olen matkalla kohti syvempää itsetuntemusta.

Saan nyt vain nautiskella tästä onnistumisen tunteesta. Istun vain, juon energiajuomaa ja mietin mistä kaikesta selviydytty.