Kun sairastuin psyykkisesti ja aloin eheytyä

Muistan ensimmäisen osastojaksoni kun kuuntelen nyt Abbaa. Päädyin sinne seitsemäntoistavuotiaana. Minulle annettiin jotkut lääkkeet jotka kiltisti söin. Ne väsyttivät hirveästi. Makasin sängyssä ja hoitajat tulivat vähän väliä herättelemään. Odotin vain ruokailuja tuskissaan eikä päivillä ollut oikein muuta sisältöä. Lauloin kylläkin paljon. Siellä oli SingStar-vehkeet. Lauloin muun muassa Abbaa. Se oli terapiaani silloin. Etsin myös omaa ääntäni laulamalla.

En ollut mielestäni hullu. Koko perhe oli sairaalassa juttusilla. En muista enää mitä puhuimme siellä mutta minut todettiin psykoottiseksi ja heti sen tapaamisen jälkeen jäin osastolle. Muistan vain että vastustin ajatusta, en ole mielisairas. Näin jälkeenpäin ajatellen pääsin kerrankin turvaan.

Muutin omilleen kun olin kahdeksantoistavuotias. En muista miten hoidin rahapuolen mutta ilmeisesti se hoitui, sain tukia ja ensimmäisen oman vuokrakämpän. Siellä muistan valvoneeni öitä pelon vallassa vaikka minulla ei tainnut olla kunnon käsitystä siitä mitä pelkäsin. Valvoin television chat-juontaja seuranani. Katsoin Simpsoneita putkeen netistä. Makasin vain sängyssäni tuskan kourissa. Halusin painaa sen hetken mieleeni. 

Pian siitä tutustuin nykyiseen exääni ja sain elämäni ensimmäisen parisuhteen - joka sitten kuitenkaan ei kunnolla toiminut. Mutta hän oli korvaamaton apu joka tapauksessa. Tähän asti olin elänyt unohduksessa mutta parisuhteen myötä aloin muistamaan. 

Siitä eteenpäin aloin hurjasti kehittymään henkisesti. Exäni on älykkäimpiä tuntemiani ihmisiä ja herätti oman uinuvan potentiaalini. Siitä sitten vasta alkoikin matka kun aloin muistamaan. Vuosia työstämistä, toimimaton parisuhde, kuolemanpelkoa.

Muutin useampaan otteeseen kunnes olen asunut nyt täällä tuetusti. Täällä olen alkanut voimaan paremmin. En voi edes sanoin kuvata muutosta entiseen. Se on valtava. Voin vain sanoa että kaikki on ylösalaisin hyvällä tavalla. Ennen kun kaikki oli perheessä negatiivisella tavalla ylösalaisin on kaikki nyt kohdillaan. 

Olen oppinut nauttimaan elämästä. Nautin pienistä iloista. Koen riemua olemassaolosta. Tämä on palkinnut tuhat kertaa enemmän kuin mitä tuska oli.