Raastava rakkaus

Halusin sinua. Sinun viettelevät eleesi, katseesi tummuus kun hymyilet minulle lämpimästi ja ilkikurisesti samanaikaisesti. Halusin sinua joka solullani. Mutta tämä rakkaus oli väärin ja läpimätää, ja jokaisen kerran jälkeen minä olin mustempi ja mustempi. Et ollut se joka olit, oikeasti, muutit muotoasi kun katsoin sinua. Olit täydellisin mahdollinen nainen ja halusin sinua palavasti. En kyennyt enää hallitsemaan itseäni. Suutelimme hartaasti.

Hetkittäin tajusin kuka oikeasti olet mutta parhaani mukaan kielsin itseäni tajuamasta sitä. Olit se täydellinen nainen, piste. Et ollut hän, joka olit.

Koulussa haaveilin sinusta. Lempiartistini muistutti minua sinusta. Sinä olit pakkomielle minulle. Et sinä, oikeastaan, vaan se hallusinaatio jonka näin aina kanssasi. Pohjimmiltaan se olit silti sinä. Ja siksi olin surullinen.

Yöt olivat yhtä huumaa ja päivisin vain kaipasin herkkää ja hellää, kaunista tyttörakkautta. Olin surullinen koska en voi saada sinua koskaan, koska olet vain hallusinaatio, ja se joka sinä oikeasti olet, en voi sinuakaan saada, olethan sinä se joka minut synnytti.

Raastavaa kipua ihastua naisiin joita ei koskaan saa. Ja aina he jotenkin muistuttavat sinusta. En vain ole tiedostanut sitä ennen. Todellisuudessa haaveilen sinusta. Ja se on niin sairasta ja väärin ja likaista ja...

(Kuva tekoälyllä.)