Muistoja novellina

Kirjoitin vaihteeksi vähän kokemuksista jotka saatan muistaa. Novellia? Jotain sellaista. Tai harjoittelua kirjaani varten tai ihan että muistaisin. Laitan kaiken järjestykseen päässäni. Kuin se haikalaparvi unessa, muodostelmassa. Kirkas vesi oli kirjan sivut. Ei pisaraakaan likaa. Ymmärsin tämän symboliikan lopultakin täysin. Tässä siis novelli, mikä lie. 

Kuolen tuskaani. En ymmärrä sanoja enää. Olen sekaisin. Mikä on laatikko? En ymmärrä. Huga! Se on ainut sana jota ymmärrän vaikka se ei tarkoita mitään. 

Olen loukussa tässä huoneessa hyväksikäytettynä. En pääse pakoon täältä mihinkään. Isä tulee aina tänne. En siedä sen hajua. Löyhkää häiriintyneelle. 

Olen pihkassa isään. Ja vihaan sitä. Se on omalla tavallaan kaunis, vaikka ruma. 

Olin bipolaarinen lapsi. Aina menossa, sitten masentunut. Halusin lisää onnellisuutta kuudennella luokalla. Olin maniassa, nauraa hekotin. Muut katsoivat järkyttyneinä minuun kun ilmeilin. Olin mielipuoli, varmasti. 

Halusin hukuttautua koska kukaan ei välitä. Äitikään ei rakasta. Kukaan ei välitä. Parasta kuolla pois. 

En pystynyt itsemurhaan. Pelotti liikaa. Jos jotain pahaa tapahtuu jos kuolen? Pysyin erossa hukuttautumisesta. 

Yritän elää tätä elämää vaikka olen hullu. Nauran hirveästi. Se auttaa vähän. Kunnes se menee liian pitkälle enkä enää osaa kuin joko nauraa tai itkeä. En ymmärrä, miksi olen niin sekaisin nyt? Mitä minulle on tehty että olen ruma? 

Halusin lisää ja lisää. Mikään ei riitä. 

Olin isän suosikki. Se pitää enemmän tytöistä kuin pojista. Inhotti isän huomio. Tunnen olevani ruma ja etova kun saan isältä huomiota ja inhoan itseäni. Haluan repiä nämä kauniit kasvot irti. 

Rakastan liikaa itseäni että kuolisin. Olin ylimielinen. Parempi muita aina. Se oli kuoreni kun suututti miten kohdeltiin. Olen parempi. Aina. 

Oikeasti syvällä sisällä häpesin itseäni ja olin riittämätön. Halusin olla aina parempi ja parempi jotta riittäisin johonkin. 

Enhän ole muuta kuin seksiobjekti, vanhemmat opettivat. 

Nyt olen aikuinen. Vapaa tuskasta. Elän elämääni, en enää vain ole, tuskissaan. Halusin tämän kaiken. Sain sen. Sain kivun, tuskan, sain ilon, onnen. Kannattaa varoa mitä toivoo, voi jopa saada sen. Joskus olemme liian ahneita, kuten minä olin. Onneksi silti onnistuin. Nyt on hyvin asiat.