Uuden alun kynnyksellä

Olen jonkun uuden kynnyksellä. Uuden alun. Vanhaa kuolee pois ja uutta syntyy. Tuntuu ihan mahtavalta.

Olen alkanut kokemaan hiljalleen sen mitä minulla ei koskaan, vauvasta saakka, ollut, nimittäin yksityisyyttä. Yleensä vaikka olisin yksin ja haluan olla yksin niin ettei kukaan näe, tuntuu ikään kuin joku tuijottaisi kaiken aikaa, katossa olisi kamerat, joku näkisi minut ikkunasta tai jotakin muuta vastaavaa. En pysty vielä kunnolla uppoutua ajatuksiini ja rauhoittua yksinoloon, yksityisyyteen.

Mutta telepatian kokemus, mikä siis on se itsepintaisin uskomukseni josta olen kärsinyt seitsemäntoistavuotiaasta saakka (ja nyt olen pian kolmekymmentäneljävuotias), on alkanut, lopultakin, hälvetä. Siinäpä kesti, enkä oikein ole varma, mitä tapahtui, että pääsin siitä jotakuinkin yli. Koin sitä ensin voimakkaasti, vielä vasta pari kuukautta sitten, kunnes se yhtäkkiä meni ohi. Silloin tajusin että tämä kaikki on harhaa, mitä olin ajatellut, ja se oli pelottavaa ja musertavaa. Mutta tokenin siitä parissa viikossa. Ja olin helpottunut.

Nyt pystyn käydä vessassa ilman että joku "tuijottaa" tauotta, siis koko maailma, joka telepaattisesti tarkkailee minua. Juuri minua. Hulluutta, sanon. Tiesin jollain tasolla ettei tämä ole todellista ja samalla se tuntui todelliselta. Nyt se ei enää edes tunnu todelta. Olen terveempi.

Tiedän että tästä uskomuksesta on ollut paljon hyötyä vaikka se olikin tuskallista ja erittäin kiusallista ja noloa. Ensinnäkin opin sietämään sitä noloutta. Toisekseen opettelin sanoittamaan itseäni ikään kuin jostain korkeimmasta tietoisuudesta käsin? En aivan osaa pukea tätä sanoiksi. Aloin myös puhumaan avoimesti kaikesta, mistä on ollut ja tulee olemaan paljon hyötyä, kun kuvittelin että muut kuitenkin tietävät kaiken, mitä ajattelen.

Myös se on ollut hyödyksi tuossa uskomuksessa että nyt sen jälkeen kun siitä on kärsinyt sen päälle kymmenen vuotta, on varmasti erittäin ihanaa lopulta kun kykenee kunnolla syventymään ja uppoutumaan ajatuksiinsa. Yksityisesti. Nimittäin rakastan ajattelua!

En tiedä liittyneekö telepatiauskomus sitten siihen että minulla ei sitä yksityisyyttä ole ollut ihmisen kaikkein arimmassa ja herkimmässä alueessa, seksuaalisuus. Että sen myötä on tuntunut että minut revitään auki kaikille.

Mielenkiinnolla katson mihin tämä uusi alku johtaa. Olen nyt siirtymävaiheessa siihen.