Perheen vointi

Kaikesta siitä sadismista mitä perheeni on harjoittanut, huolimatta, rakastan heitä edelleen. Olen huolissani heistä. Huolettaa äiti. Hän kuulostaa aina puhelimessa hyvin rasittuneelta ja jos hänelle mainitsee siitä, kieltää. Hän ei ehkä enää vain välitä, ei muusta, paitsi että saa nussia poikaansa? Korostan sitä että nämä ovat vain epäilyksiä. 

Valittelee uniongelmia. Isän tuntien isä raiskaa nyt äitiäni siellä kun ei ole muitakaan. Isän on pakko tai muuten järki lähtee, jos ei saa naida?

Veli näkee vanhempiamme edelleen. Kiellän ajatuksen että insestiä tapahtuisi mutta sitä saattaa edelleen tapahtua. 

Olen huolestunut syvästi koko perheen voinnista. Itseni suhteen saan sen sijaan olla kiitollinen. Ei enää insestiä minulle eikä tulisi mieleenkään. Olen irrottautunut perheeni tuskasta. En kanna sitä harteillani.

Äidille kun soittaa, kokee sen, miten negatiiviset fiilikset koko perheellä on enkä tahdo sitä enää itselleni. Olen aloittanut ihan uuden elämän. 

Perheen koiran tilanne suututtaa. Tämä koira vinkui kauheasti kun näin sen pari kertaa ja vaikutti sekavalta. Äiti kuvailee että koira "parkuu". Tein eläinsuojeluilmoituksen. Selvästikään asiaan ei, taaskaan, puututtu. Olen käsittämättömän vihainen. Koen etten osaa tehdä enempää vaikka pitäisi. 

Tämä on täyttä hulluutta että tällaisen kärsimyksen annetaan jatkuvan. 

(Kuva tekoälyä käyttäen.)