Ajatusvirtaa ja tarinaani

Pieni orpotyttö tahtoi vain omat vanhempansa takaisin. Nuo kaksi eivät ole isäni ja äitinä, he ovat ilkeitä velhoja ja noitia jotka kaappasivat minut. He katselevat sivusilmällä kun kuljen ohitse ja tuo katse hyytää minua. Pakenen huoneeseeni itkemään.

En ymmärrä, miksi masu ja pää on pipi koko ajan? Kurkkuun sattuu. Alapäässä epämääräinen jomottava tunne. Tassuttelen jaloillani edestakaisin ja tuijotan kattoon silmät ja suu auki. Mummin mielestä steppasin.

Oksentelin tasaisin väliajoin. Äitini ja mummini olivat molemmin puolin minua. Tuntui että minusta pidetään huolta, sen ainoan kerran. Sain pahaa oloa pois vähän mutta aina se jäi johonkin sisälleni. Se paha olo ei koskaan mene pois.

Itkettää kaiket yöt. Hautaan pääni tyynyyn ja nyyhkytän. Miksi äiti ja isi ovat niin ilkeitä minulle? Mitä teen väärin? Miten saan heidät rakastamaan minua?

Koko sana rakastaa kylmää sisältä ja pelottaa. Pysyttelen visusti kaukana rakkaudesta! Päätin.

Halusin suukottaa äitiä ensin poskille ja sitten suulle. Vaadin suukkoa. Äiti suukotti minua hyvin vaivautuneena. Jäin miettimään, mitä väärää siinä oli?

Olin hyvin surullinen pieni tyttö. Illalla äiti lauloi sitä enkelilaulua. Halusin laulun jatkuvan ja jatkuvan. Paha olo valtasi minut aina kun laulu päättyi.

Ulkona variksetkin raakkuivat ilkeästi. Kaikki olivat vihaisia mielestäni. En osannut erottaa ystävällistä hymyä siitä hymystä joka on petollinen. Pelkäsin aikuisten lempeitä hymyjä kun he katsoivat minuun päin. Lopulta halusin tappaa kaikki jotka katsovat minua päin vähääkään.

"Miau, olen kissa, miau. Vittusaatana jos te koskette mun kauniiseen turkkiin niin mä tapan teidät! Miau, olen kaunis, miau."

Kissat olivat mielestäni kauniita otuksia. Fanitin kissoja. Kissat ovat viehkeitä ja itsenäisiä, kuten minä. Halusin aina leikkiä kissaa. Aristokattikissaa, leopardikissaa, pantterikissaa... ja niin edelleen. Leikki taisi aina olla sama. Vanhempana kysyin vanhemmiltani miten leikinkään kissaa ja he vaivautuivat. Saatoin vietellä tai toistaa sitä samaa kaavaa mikä öisin tapahtui, kissaleikeissä.

Olen nyt taas kissa, miau. Se tarkoittaa sitä että löydän naisellisen ylpeyteni takaisin. En ole ruma ja yököttävä, yh! Niin kuin murrosikäisenä, hyh! Miten kuvottava olenkaan! Ansaitsisin kuolla! Lopulta sisäinen puheeni oli tätä. Katsoin peilikuvaani ja totesin että olen oksettava.

Nyt en ole oksettava, hihi. Ihanaa olla nainen. Hihi.

Onneksi olin iljettävä. Olisin varmaan muutoin liian kiinni pinnassa kuten muut naiset yleensä ovat. Opin keskittymään henkiseen puoleen ja kehittämään sitä. Olen kiitollinen että koin olleeni niin yököttävä.

Olen niin iloinen kun alan tuntemaan oman aikuisen vartaloni sisältä päin. Aikuisen. Se on tärkeää että kehoni on aikuisen keho. En tiedä miksi se on niin tärkeää mutta se on. Ja tärkeää peiliin katsoessa on että sieltä katsoo takaisin aikuinen.