Pedofiilit ja aamun pohdintaa

Nukuin hyvin edellisen yön. Heräilin paremmissa tunnelmissa kuin yleensä. Tuossa oli aamuryhmä jossa puhutaan siis yleisiä asioita. Tänään on taideryhmä, ajattelin sinne mennä ja tehdä siellä unelmakartan. Eli siis leikkaan lehdestä kuvia ja tekstiä ja liimaan paperille niitä ajatuksella että ne kuvastavat unelmiani. Tein viimeksi sellaisen kaksi vuotta sitten ja nyt on mukava vähän päivittää unelmia ja tunnelmia uuteen unelmakarttaan.

Tänään hetken aikaa aamusta tuntui kuin pää sekoaisi mutta se oli pikemminkin sellainen tuskan purkautuminen kuin kärsiminen. Se meni kyllä aika nopeasti ohitse. Aivot prosessoivat.

Minulla on nyt ollut vauhti päällä viime päivinä. Vähän levotonkin olo, toisaalta positiivinen. Suhtaudun nykyään ihan eri tavoin ahdistuksen tunteisiin kuin ennen. Se ei häiritse enää minua, olla ahdistunut. Ennen häpesin sitä suunnattomasti jos ahdistaa. En häpeä enää.

Ihmetyttää kyllä vähän eräs asia. Nimittäin suhtautumiseni lapsiin. Siellä kirpputorilla oli toki lastenvaatteita. Yllätyin itsekin kun pidin niitä todella söpöinä. Eikä siis mitenkään "söpöä ja seksikästä"-tyylisesti kuin ehkä joku pedofiili voisi ajatella. Koko tämä teema on hyvin arkaluontoinen puhua. Mutta välillä olen kyseenalaistanut itseni, mitä jos olenkin pedofiili? Mitä jos olenkin narsisti? Ja niin edelleen. Totesin siellä kirpputorilla että en kiihotu mistään lapsiin liittyvästä. Toiset esimerkiksi kiihottuvat vaipoista. Itselleni se kaikki on vain suloista, ei muuta. Niin kuin eläinvauvatkin. Samalla tavalla suloista. Olen hämmentynyt.

Jotenkin vain on vahva tunne että minun pitäisi olla pedofiili tällä menneisyydellä ja sitten kuitenkin tulee näitä tilanteita joissa on lapsia. Itseasiassa siellä kirpputorilla oli mies ja ilmeisesti hänen poikansa myyjinä. Tuntui kömpelöltä puhua sille pojalle. Muistaakseni omat vanhempani ovat olleet kömpelöitä minun ja veljeni kanssa jutellessa silloin kun olimme lapsia. Eli toisin sanoen tällaiset asiat periytyvät. Siksi ihmettelen että en ole pedofiili. Kuvittelisi että se olisi periytynyt minulle.

Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen - ja hämilläni - kun koen lapset aikalailla normaalisti kuten kuka tahansa terveessä kodissa kokenut kokee.

En oikein tiedä mitä ajatella siitä että joku olisi syntyjään pedofiili. Olen itsekseni pohtinut että ehkä kaikki heistä ovat seksuaalisen hyväksikäytön uhreja vaikka eivät muista sitä. Moni pedofiili, mitä olen lueskellut netistä, on kokenut jotakin seksuaalista hyväksikäyttöä mutta he vähättelevät sitä tai kokevat ettei se ole vaikuttanut heidän suuntautumiseensa. Jää tavallaan hämärän peittoon se, mitä hyväksikäyttöä ovat kokeneet.

Alan hiljalleen olla olemassa. Tunnen kehoni sisältä päin. Aamuryhmässä oli myös tuolijumppaa. Teki hyvää kokea kehoni ja lihasten liikkeet ja jännitys. Minä olen fyysinen, minä olen todellinen!