Olen kissakuningatar

Mä piirtelin kissaprinsessoja. Niillä oli kruunu päässä. Se tarkoitti et oon ykkönen ja paras. Vihasin Barbieita. Ne muistutti mua naisten esineellistämisestä. Mä en ole mikään vitun nukke. Olen tunteva ja ajatteleva tyttö.

Ja mua vituttaa kun isä kattoo "silleen". Mä en tahtonu enää olla kaunis. Ehkä ne sit lopettaa tuijottamisen kun irvistän niille vihaisena? Vittu en saa rauhaa muiden katseilta. Pedarit piirittää. 

Sit mä en enää ollutkaan kaunis. Nyt mulla on naamalla se saatanan hymy mikä tolla hirviöllä nimeltä isä, on. Nyt mä näytän ihan siltä. Se raiskasi mua liikaa ja muutuin kun en kestäny olla minä. Vittu. 

Mitä nyt on tapahtunu? Oonko mä taas kaunis? Hyi, mua pelottaa olla kaunis. Sit kaikki kattoo silleen. Pelottaa et joku näkee mut. Ehkä ne taas varastaa multa sen minkä ne aina varasti? 

Mä haluun silti oppia oleen kaunis minä. Kaunis kissaprinsessa. Se olen mä. Mä pohjimmiltaan. Mut nyt mä vaan oon kissakuningatar! Niin söpö ja viaton ehkä mut oikeesti mä osaan olla vaarallinen jos joku meinaa lääppii! 

(Kuva Googlen kuvahaulla.)