Painopeitto oli nappiostos

Kämppis pyysi käymään Puuilossa ostamassa hänelle pari suklaapatukkaa. Ajattelin että ulkoilu tekisi hyvää ja menin. 

Siellä sitten tuli mieleen kysyä olisiko heillä painopusseja. Niitä kokeiltiin joskus fysioterapiassa ja ne maadoittivat hyvin. Kuulemma oli vain painopeittoja. Pyysin näyttämään niitä. Aiempi kokemukseni painopeitoista ei ole ollut kovin hyvä, osastolla muistaakseni heillä oli niitä joskus kun olin ja se paino ei jakautunut tasaisesti vaan jäi toiseen päähän ja se tuntui pikemminkin ahdistavalta päällä. Tämä oli kuitenkin ommeltu niin että paino jakautuu tasaisesti koko peittoon. Maksoi vain viisikymmentä euroa niin päätin ostaa ja kokeilla. Ja oli muuten nappiostos.

Peitto päälle, lattialle makaamaan, tyyny pään alle ja rentoutusmusiikit soimaan. Siinä makoilin viitisen minuuttia kunnes nousin ja olin enemmän kehossani. Menin myöhemmin uudestaan ja lojuin ehkä vartin verran.

Huomasin, että kykenen samalla käymään traumamuistoja läpi ajatuksissani kun peitto on päällä maadoittamassa. Traumaterapiahan on sellaista että vuorotellen käsitellään muistoja ja palataan tähän hetkeen. Painopeiton avulla kykenin olemaan maadoittunut ja muistot tuntuivat purkautuvan eivätkä jääneet päälle ja ahdistamaan lisää kuten yleensä käy.

Päätin ottaa tämän rutiiniksi. Joka päivä kun ei ole muutakaan tekemistä, menen makuulle, peitto päälle, musat soimaan ja vain olen ja ehkä vähän muistelen. Ei tarvitse ajatella yhtään mitään ja aivot ja keho työstävät kaikkea kuin itsestään. 

Tein muuten myös unelmakartan käsityöryhmässä. Tässä siitä kuva!