Varhaislapsuus
En ole täysin varma muistanko oikein mutta yritin kanavoida alitajuntaa ja muistaa varhaisvuosiani. Tässä mitä sain mieleen.
Olin vasta vauva. En ymmärtänyt puhetta mutta sana rakkaus pelotti. Äiti toisteli sitä, rakas. Siinä sanassa on jotain väärää ja pelottaa.
En halua vanhempia lähelleni. Juon mieluummin tuttipullosta kuin äidin rinnasta. En pidä äidin ilmeestä imettäessä.
Olin yksin yöllä hiljaa etteivät vanhemmat lyö jos itken. Tuijotin pimeyteen. Olin kauhusta pyörtyä. En uskaltanut päästää pihaustakaan ettei isä herää ja lyö.
Olin päästäni pipi kolmivuotiaana. Haahuilin ympäri taloa tietämättä mitä tehdä. Alapäätä kirveli ja tuntui että tulen hulluksi tästä tunteesta.
Halusin myöhään aina leikkiä enkä mennä nukkumaan. En halunnut sänkyyni.
Olin vasta pieni ja pyörällä päästäni. Heikotti ja oksentelin välillä. Äiti ei piitannut. Halusin epätoivoisesti pois.
En halunnut sänkyyn ikinä. Vanhemmat toivottivat hyvää yötä ja järkytyin mitä tapahtuu. Äiti on varmasti paha, isi samoin, mietin.
En ymmärtänyt kieltä mutta ymmärsin sanan rakkaus ja pelotti. Se sana pitää kieltää laissa! Ajattelin.
En ymmärtänyt mitään. Jotain tuli suuhun ja pelotti. Se joku on limainen. Voi, olisinpa muualla, en tässä. Isä tunkee sen alas.
Halusin olla iso ja itsenäinen. Nyt olen. Ja kiitollinen sille lapselle joka kesti kaiken niin urheasti.
(Kuva tekoälyllä.)
Kommentit
Lähetä kommentti