Ex bestis tuhosi minut

Tänään oli osastolla musiikkiryhmä. Osallistuin siihen. Siinä kun oli pari biisiä soinut, aloin yhtäkkiä haistamaan hajun mistä mietin että joku pieraisi tai sitten tämä on hajutakauma. Sitten se haju muuttui. Haistoin sen miltä on haissut ex bestiksen luona yökylässä. Se haju vaan pysyi ja pysyi nenässäni. Kusen haju ja tietty ominaishaju myös. Haistan nytkin, tätä kirjoittaessa, hajuja... Raskas hien haju. No, kuitenkin, sitten pohdin että okei, tämäkin on traumatakauma. Sitten muistin asian joka minulle on aiemminkin tullut epäilyksenä - että jopa bestikseni on raiskannut minut yökylässä. Muistin että hän on työntänyt sormet sisääni aggressiivisesti. Olen ollut järkyttynyt ja hievahtamatta, ajatellut, miten jopa bestis raiskaa minut? Hän halusi vain tuottaa minulle kipua, se oli hänen motiivinsa.

Tästä henkilöstä minulla on hyviä muistoja. Oli hemmetin hauskaa yökyläillä ja käydä salaa yökävelyillä. Nauroin paljon ja puhuttiin paljon. Sitten muistan sen bestiksen joka ei ollut niin kiva. Bestiksen, joka romutti itseluottamukseni.

Hän oli erittäin halveksuva minua kohtaan. Sai minut tuntemaan oloni surkeaksi, pyöreäksi nollaksi. Hän taitanee olla narsisti. Eli ainut ystävyyssuhteeni lapsena ja teininä oli narsistinen ihminen joka halveksui ja vihasi minua ja halusi minusta eroon.

Muistan tämän halveksunnan hyvin. Hän nyrpisti nenäänsä halveksuvasti merkkinä että minä haisin pahalle (haisin kyllä ihan oikeasti silloin ihan hieltä ja ties miltä). Hän valehteli paljon asioista. Hän mahdollisesti paljasti "synkän salaisuuteni" koko luokalle ja koko luokka alkoi vihata minua. Hänkö se olikin joka aiheutti minulle tunteen että koko maailma vihaa minua?

Näiden muistojen jälkeen alkoi masentaa. Olen taas se sama surkea Haga joka ei saa ketään ja ei uskalla puhua kellekään mitään vaan pysyy vaiti omassa surkeudessaan.

Juttelin hivenen sairaanhoitajan kanssa tästä. Se on erikoista, vaikka kyseessä onkin raiskaus, on sitä melko helppo käsitellä. Se ei ollut sukulainen. Niitä raiskauksia on jopa helppoa minun, joka tuli raiskatuksi suunnilleen tuhansia kertoja mahdollisesti, käsitellä, koska kyseessä ei ole sukulainen.

Nyt tuntuu ihanalta. Tämä "surkeuden" tunne purkautuu. Saan itsevarmuutta. Ymmärrän myös, että se ihminen oli narsisti jonka loukkauksia ei kannata ottaa mitenkään vastaan. Että hän on pahantekijä ollut elämässäni eikä minun kannata piitata. Hän ei ole sen arvoinen.

Otan vastaan nyt ystävällisyyttä. Tunnen olevani kauniimpi, karismaattisempi, itsevarmempi. Voi luojan kiitos, ihanaa. Ujouden viimeisetkin rippeet karisevat pois.

Nyt tässä kirjoittaessa, haistan sen hajun taas. Tulee surkeuden tunne. Säälittävyyden tunne. Tämä ei ole minua, tiedän nyt.

Olen nykyään kaunis, eroottinen, naisellinen nainen joka on vieläpä nöyrä ja älykäs. Luojan kiitos minua nöyryytettiin kaikin tavoin koska se opetti nöyryyttä. Eipähän pissa nouse päähän vaikka olen ihan mahtava tyyppi!

On vaan nyt niin älyttömän ihanaa kun lopultakin tuntuu että saan itseluottamukseni oikeasti takaisin.

(Kuva tekoälyllä.)