Alan kehoontua

Meikkasin taas tuon kämppiksen meikeillä. Olen tosi tyytyväinen! Olen nätti? Voinko edes olla nätti? Olin niin etova joskus murrosiästä eteenpäin. Ajattelin että en koskaan saa kauneuttani takaisin. Saanko sittenkin? Jippii. 

Tässä pari selfietä. 

En ole yhtään tottunut ajattelemaan itseäni kauniina. Menetin sen melkolailla isäni myötä. Hän oli niin oksettava että menetin naisellisen itseluottamukseni. Olen toisaalta kiitollinen siitä. Enpä ainakaan ole pissapää! Kun oppinut näkemään itsensä paljon vähemmän tasokkaana kuin muut tytöt, on ainakin oppinut nöyryyttä. Sekä keskittymään mieluummin siihen henkiseen puoleen kuin fyysiseen. Siitä olen kiitollinen. 

On niin paljon enemmän niin paljon kiinnostavampia asioita kuin vain pinta. Nykyään kyllä keskityn pintaan paljon. Oikeammin se on sitä että keskityn itseni rakastamiseen sisältä päin. Puran dissoja. Sen myötä ulkonäkö muuttuu silmissä. Paremmaksi. 

Olen tässä tänään myös kehoontunut ja maadoittunut paljon. Jee.