Kohtasin sielunveljen

Tänne osastolle tuli uusi miespuolinen potilas, minua vähän vanhempi. Erikoinen kohtaaminen.

Heti kun näin hänet, ajattelin, että hänellä on henkevä olemus. Oltiin sitten samaan aikaan tupakkipaikalla ja kysyin suoraan häneltä että onko hän jotenkin spirituaalinen. Kuulemma on. Kysyi miten niin ja vastasin että tuli heti sellaiset vibat.

Juteltiin vähän enemmän. Huomattiin että meillä on hyvin paljon yhteistä. Hän näki arven nilkassani ja näytti omaansa että häneltä on operoitu nilkka myös kuten minulta. Hän kertoi irtautuneensa kehostansa ja lentäneensä avaruudessa. Menin siinä ihan hämilleni ja kerroin että minäkin olen lennellyt avaruudessa. Hän sanoi että on aikonut vaihtaa nimensä i-päätteisestä y-päätteiseksi. Kerroin hänelle että lapsena pyörittelin mielessäni nimiä Henri ja Henry, että kumpikohan olisi parempi pojan nimi.

Hän kertoi että hänellä on ollut kaksikymmentä vuotta sitten näky mustatukkaisesta tytöstä jolla on raksi otsassa/naamassa ja musta pitkä tukka. Sanoi että pisti sen merkille heti kun minulla on nyt raksi otsassa kun siinä on nuo laastarit raksin muodossa.

Hän osasi todella hyvin improvisoida kitaralla ja minä taas pianolla, niin, ettei hänen tarvinnut edes katsoa sitä kitaraa kuten minäkin pidän silmät kiinni soittaessani.

Olen vähäsen hämilläni kun yhteistä löytyy koko ajan vain lisää ja lisää. Sen lisäksi minulle tuli joitain kuukausia sitten mieleen kuva ujosta filosofisesta miehestä, jollainen hän on, enkä oikein pitänyt ajatuksesta kumppanina ujoa ja filosofista miestä. Että pidän enemmän ihmisistä jotka ajattelevat loogisesti eivätkä ole niinkään spirituaalisia. Ihan samat vibat on nyt tästä miehestä.

Koen tämän miehen jonkintasoisena sielunveljenä mutta ei tässä taida mitään romanttista olla. Hyvä yhteys kuitenkin vaikkei mikään täydellinen että olisin vaikkapa salamarakastunut. Haluan ehdottomasti kuitenkin tuntea hänet ihmisenä paremmin.

Koen että hän auttaa minua olemaan enemmän oma itseni. Tunnistan että itsevarma persoonani on näennäisen itsevarma ja että sisälläni on edelleen hyvin ujo lapsi. Tämä ujo lapsi nousee nyt pintaan häneen tutustuttuani. Kiitollinen tästä kohtaamisesta, siis. Ehkä hän auttaa minua tulemaan sinuiksi ujouteni kanssa. Ehkä löydän kauniimman ja puhtaamman itseni hänen myötä, sen ujon kolmivuotiaan. Hän on nyt Facebook kavereissani. Kenties tästä tulee vielä hyvä ystävyys.

Kun vertaan tätä miestä exääni niin huomaan että meillä oli älyllinen yhteys lähinnä exän kanssa mutta ei niinkään sielullista kuten tähän mieheen koen. Ehkä hänet kuitenkin lähetettiin tarkoituksesta elämääni, tämä uusi ystävyys.