Maadoittumisia

Kävin tupakilla tupakkakopissa. Katselin ikkunasta ulos ja näin potilaan kävelemässä sisäpihalla. Ajattelin mennä itsekin vähän kävelemään. 

En tiedä koska, jos koskaan, ollut yhtä paljon maan pinnalla siinä kun kävelin auringon lämmittävässä valossa. Sille en löydä sanoja miltä tuntuu kun dissosiaatio purkautuu muuta kuin että kaikki on yhtäkkiä todellisempaa ja koko kokemus todellisuudesta muuttuu. Dissosiaatio on mielenkiintoinen mekanismi. 

Otin sitten kupin kahvia ja istun täällä olkkarissa ja kuuntelen musiikkia. Pohdin itsekseni, ehkä sillä ei ole väliä vaikka elämässä olisi pieniä epäkohtia, varsinkin, kun niistä aina oppii jotain uutta. 

Taidan ottaa tavaksi käydä välillä tuossa sisäpihalla kun se oli näinkin eheyttävää. Sen lisäksi lojun vain painopeiton alla. On nykyään hyvin helppoa eheytyä. Tarvitsee vain nauttia olostaan.

Tykkään lisätä postauksiin kuvan mutta minulla ei ole nyt sopivaa niin tässä minä pinkkifriikkinä! Käytän tuota sanaa naisista jotka ovat obsessiivisia vaaleanpunaisesta ja vaaleista hiuksista. Filtteröin rajusti muutenkin.