Olen valmis elämään

Nyt olen valmis. Valmis elämään täyttä elämää. Ei raskasta työtä enää, ei mitään haasteita. Ainoa asia jota minun tulee nyt tehdä, on kirjoittaa tätä blogia. Nautiskelen tästä. Elämä alkaa hymyilemään. Takaumat eivät ole enää niin raastavia kuin ennen, että tuntuisi että kuolen hulluuteeni. 

Olen sanoinkuvaamattoman ylpeä itsestäni. Ylpeä siitä pienestä tytöstä joka jaksoi elää vuorokaudesta, viikosta, vuodesta toiseen kamalissa oloissa. Se tyttö teki hyvää työtä ja siksi olen nyt tässä. Tietysti aikuisena olen tehnyt myös hyvää työtä. Se palkitsee nyt. Voin vain sanoa, että se miten traagista kärsimykseni oli, on tämä palkinto monin verroin suurempaa kuin kipu koskaan oli.

Rakastan elämääni. Se ei ole vielä täydellistä, eikä pidäkään olla! Ei elämä ehkä ikinä täydellistä ole vaikka tulee elämässä niitä hetkiä kun kaikki on täydellisesti.

Haluan niin kovasti auttaa kokemukseni tuomalla tiedolla. Voin ymmärtää mielenterveysongelmia paremmin kun olen ne omakohtaisesti kokenut. Voin ymmärtää niitä sitten kun eheydyn niistä. Kenties saada jopa uutta tutkimustietoa? Se olisi mahtavaa!

Nyt vain istun tässä sängylläni, siemaillen energiajuomaa ja mietin kaikkea. Mietin vastoinkäymisiä, mietin onnistumisia. Mietin tulevaisuutta.

(Kuva tekoälyä käyttäen.)