Se on totta?

Minä olen halunnut ajatella että tämä traumatisaatio ei ole totta. Olen halunnut ajatella että se on harhaa, kuvitelmaa tai unta. Tai sitten minut on aivopesty ajattelemaan niin tai molempia. Vasta nyt alan hiljalleen hyväksymään, en muista väärin, kuvittele tai kehittele valemuistoja. Traumatisaatio on totta. 

Tietysti minulla saattaa olla myös valemuistoja mutta jälkeenpäin yleensä tajuan, mitkä ovat aitoja, mitkä valemuistoja. 

Äitini pahoinpiteli minut seksuaalisesti jo vauvana ja isä myös ja uskoisin että se on totta koska siitä muistosta on tullut konkreettisia takaumia. Sen sijaan exän väkivaltaisuus tai että olisin kaivanut itseni kaivosta ylös, taitavat olla valemuistoja. 

En mä tajua, onks tää totta? Miten tällaista on voinut tapahtua? Miks kukaan ei puuttunut? 

Tätä mieleni kelaa uudestaan ja uudestaan kun pohdin että tämä on totta. Ei se voi olla totta, vai? Mutta miksi minulla sitten on takaumia insestistä? 

Tiedän kyllä että tämä on yksi vaihe trauman käsittelyssä, realisaatio. Sitä käyn nyt läpi.