Rakkaus on suurin

Uskomatonta, miten kaunista kaikki lopultakin on. Vastoinkäymiset selätetty, siten, ettei mikään sellainen mitä sain kokea, tule toistumaan. Olen vapaa siltä.

Kaunista kuunnella herkistävää musiikkia ja ajatella tätä hetkeä. Miten koen oloni voimaantuneeksi, miten voimaannun edelleen ja päivä päivältä elämä kirkastuu. Kirjaimellisesti toivun päivä päivältä enemmän ja enemmän. Jo kuukaudessa on tapahtunut huimaa kehitystä tilanteessani parempaan. Vointini kohentuu ja järki alkaa toimia. Saan aivoni takaisin, tehokkaat, älykkäät aivoni takaisin.

Rakastan aivojani. Rakastan tietoa mitä ne sisältävät. Kaikkea sitä kokemusta mikä syntyi vastoinkäymisistä, kaikkea mikä hajotti minut perusteellisesti. Rakastan hiljalleen jopa niitä kokemuksia koska ymmärrän miten suunnaton on palkintoni tästä kärsimyksestä.

Tässä parin viime päivän aikana on tapahtunut jotakin hyvin merkittävää, tiedän vain, mutten oikein ymmärrä vielä, mitä.

En olisi ikinä lapsena tai teininä osannut kuvitella tätä hetkeä. Juuri tätä elämää, aikuisen naisen elämää. En olisi uskonut kuinka paljon tietoisuus voi kehittyä, kirkastua ja laajentua. Ihan vain siten, että kohtaan sen kaiken pimeyden mitä mieleni syövereissä on, ja vapautan sen. Miten silloin, valoon tuotuna, kauheat kokemukseni ovatkin hyvin kauniita. Sitä ei osaa pukea sanoiksi. En edelleenkään osaa. Se on vain pakahduttavaa.

Haluan levittää tätä fiilistä kaikille. Haluaisin, että kaikki voisivat tuntea näin. Että ovat elämässään voittajia, onnistuneita. Varsinkin niitä, jotka kärsivät suunnattomissa tuskissa, haluaisin kannustaa menemään eteenpäin. Möröt voivat vielä olla ihan sympaattisia. 

Tuohon lauseeseen sisältyy oikeastaan viesti; nämä pahoinpitelijät olivat ehkä osittain sympaattisia. Hekin ovat kärsineet omat tuskansa. He vain eivät selvinneet.

On mielestäni aina hyvin epäreilua, että toinen selviää ja toinen ei. Kuten veljeni. Rakkahin veljeni, joka on edelleen veli vaikka oli myös hyvin tuhoisa ihminen elämässäni.

En tiedä vielä mihin olen matkalla. Tulevaisuuttaan ei voi oikeastaan tietää, ei täysin, vaikka olisikin jonkinlainen intuitio tai kutina miten käy. Lopputulos on yllätys. Ainakin minulle on. Kerrankin alan ajatella, olen rakastettu. Rakkaus on palkinnoista suurimpia.