Huikea muodonmuutos

Minun muodonmuutokseni on huikea. Enkä ole leikellyt naamaani. En tekisi sellaista vaikka näyttäisin miten kauhealta.

Tällainen olin lapsena. Olin kovin iloinen tapaus. Hymyilin aina. Ainakin sen jälkeen kun varhaislapsuus ja kaikki se suru unohtui. Sääret näyttää olevan mustelmilla minulla pienellä paralla. Ilmeestä kuvastuu kodin kolkko ilmapiiri. Ja melkein voin päätellä, miksi käsi nyrkissä... 

Tässä kuvia teiniajoilta. Rippikoulussa. 

Tältä näytin yhdeksännellä luokalla. 

Tältä taas lukiossa kuusitoistavuotiaana. 

Tässä kuvia taas, lomamatkalla otettuja. Olen seitsemäntoistavuotias. 

Tässä hivenen uudempi aikuisena otettu kuva, vuotta en osaa sanoa. Olen muuttunut paljon. Mutta seuraavat kuvat paljastavat että lopulta vieläkin enemmän... 

Tässä vieläkin uudempia mutta melko raskaasti filtteröityjä kuvia. 

Ja tältä näytän juuri tänään! Tällä kertaa en edes käyttänyt filttereitä. 

En ole todellakaan tehnyt mitään kauneusleikkauksia, en meikillä ehostanut, en mitään. Olen vain terveempi nykyään henkisesti. Ja myös Itsevarmempi. Sekä varsinkin enemmän oma itseni. Ei kaunistautumiseen tarvitse aina maallisia keinoja, fyysisiä keinoja. Kauneus säkenöi sisältä päin kauniissa ihmisessä. Täytyy vain löytää itsensä, rakastaa itseään täysillä ja olla itsevarma.