Insesti on mennyttä elämää

Soitin vaihteeksi äidille. Hän kuulosti, kuten aina, hyvin kuormittuneelta. Huomaan hänessä muutosta - järki ei enää pelaa kovin hyvin. Miten sitä kuvaisi, mitä sanaa käyttäisin? Höpsähtänyt? Hänen on vaikeata puhua järkevästi ja puhuu vähän sekavia eikä kunnolla tunnu ymmärtävän minun puhettani. Tunnistan tätä samaa ehkä olleen itsessäni silloin kun voin huonommin. 

Ajattelin, että tästä eteenpäin hylkään perheeni kokonaan. Isäni, äitini ja veljeni ovat mennyttä elämää. Nyt alkaa uusi elämä. 

Heti on valoisampi olo. Uudelleensynnyin, niin sanotusti. Siltä se tuntuu. 

Yötä ei enää ole. Nyt olen saavuttanut sen mitä halusin. Olen hiljalleen terveempi. Insesti oli joku sairas vaihe elämässäni eikä määrittänyt loppuelämääni. 

Alkaa uusi vaihe nyt. Alan kirkastua. Koko olemukseni raikastuu, kirkastuu, voimaantuu. Olen taas pian se valoa hohtava tyttö joka olin, nyt aikuinen nainen, ja tummat hiukset muistona syntisestä historiastani. 

(Kuva tekoälyllä.)