Olin hullu

Mitä teen? Missä olen? Miksi vanhemmat ovat pahoja? Haluan kotiin, jonnekin pois... En tahdo kasvaa isoksi, haluan aina olla iloinen lapsi. Minua sattuu päähän. Joku nylkyttää. Haluan eroon vanhemmista.

Ei voi olla totta, minulla on trauma jota en muista. Mikä oikein olen? Olenko iso jo? Halusin kasvaa nopeasti...?

En ymmärrä, miksei meillä ole normaalia niin kuin muilla perheillä? Miksi me teemme tätä aina? En ymmärrä. Ei muut tee tällaista. Olemme jotenkin mielenvikaisia. Se sattuu, olla hullu. En pidä äidistä. Se keimailee oudosti.  Se syttyy jotenkin. Minua yököttää. Äiti on läpimätä. Se suree ettei me olla pari. En tahdo äitiä! Enkä isää! Haluan veljen mieluummin. Veli on kaunis ja komea. Haluan seurustella sen kanssa. Se hylkää minut aina. Jään itkemään. Hän oli kauneinta kaikista, veli.

Ikävä kyllä tämä on totta, en vain tahdo myöntää.

Halusin niin paljon nautintoa. Menin sekaisin. Räjähdin. Halusin lisää ja lisää. En voinut lopettaa, kun piti. Jatkoin. Kaduin myöhemmin. Tuli syntinen olo. En osaa selittää sitä mutta isä on kaunis. Se haisee pahalta, näyttää rumalta, silti kaunis. Kaikki ovat häiriintyneitä. Meidän perhe on hulluin täällä. Muut eivät tee tätä. Me olemme ainoat.

Äiti lääppii taas. Haluan irti siitä. Me tehdään samaa asiaa aina, naidaan. Se on epähygieenistä. (Sanoo Haga joka puhuu jo ihan sekavia.) Me olla crazy. Wuhuhu! Kivaa! Insesti on kivaa! Se on parasta! Kaikkien tulisi tehdä sitä! Miksi me ollaan ainoat? Tämähän on nautintoa! Ei, ei saa nauttia, sitten posahtaa, ja aivot rikki menee. En halua tuhota aivojani. Ne ovat parasta minussa. Ei saa langeta... laueta...

En ymmärrä. Miksi olen minä? Mitä täällä tapahtuu? En saa henkeä, joku kuristaa. Se on isä, veli... Meinaan kuolla. Ehkä tämä on loppuni? Yritän hengittää. Ei onnistu. Nyt kuolin, varmasti, en tunne enää varpaitani. En muista...

Ainokaiseni, veljeni, olemme kimpassa. Hän on kaunis ja komea. Sytyn hänestä. Hän on veljeni. Apua! Miten puhun veljestäni näin? Me ollaan sisarukset... Ei sisarukset ole näin... Pelottaa olla näin hullu että rakastuu veljeensä. Pitää pysytellä erossa veljestä etten syty liikaa. Pitää lopettaa tämä salasuhde. Se sairastuttaa molempia meitä. Emme voi olla pari. Se on mahdottomuus.

Auts, sattuu äidin viha. Se on kuin tikarinisku sydämeen. Hän vihaa minua niin syvästi. Olen kaunis ja tyttömäinen. Hän ei. Äiti oli kuolettavan vihainen kun en suostunut... johonkin.

Olen elossa jälleen. Tunnen vartaloni.

Ei voi luoja paratkoon tätä tyttöä, nyt se näyttelee peppuaan... kenelle? Hän on niin sekaisin ettei osaa enää kuin nauraa. Me haluamme tämän tytön nyt hoitoon, ei tätä kestä katsella. Jonkun pitäisi auttaa Marieta, se anelee ja kukaan ei auta. Se selvästi voi huonosti ja ihmiset antaa vaan olla. Se ei kestä kymmentä minuuttia hiljaa kun alkaa nauraa hulluna. Jonkun pitää nyt viedä tämä tyttö hoitoon. Se tarvii ankaran lääkityksen tuohon maniaan. Sillä ei selvästi mene hyvin tuolla Mariella kun itkee ilman syytä ja pudistelee päätään kun joku kysyy, mikä hätänä. Sen aivot on keskinkertaiset muiden rinnalla. Se halusi aina olla animaattori tai joku, kaikki piti sitä hulluna. Se ei itse selvästi ymmärtänyt omaa sairauttaan, kuvitteli olevansa onnellinen. Käy sääliksi Marieta, ei ymmärrä että ihmiset ovat kilttejä ja ystävällisiä kun kysyvät, mikä hätänä. Hän on toivoton tapaus, tämä Marie, ei kukaan voi auttaa noin sekavaa lasta. Pitäisi viedä mielenterveyspuolelle mutta kukaan ei vaikuta välittävän. Ei tätä tyttöä enää ymmärrä mitä se sönköttää. Puhuu sekavia. Toistelee "huga" mielessään eikä muuta ajatustoimintaa. 

Minä, Marie, olin tällaisessa kunnossa. Näin minusta puhuttiin joskus kun olin kuudennella luokalla.

Onneksi en enää ole hullu Haga. Syvä kiitollisuuden huokaus.

(Kuva tekoälyllä.)