Kauneus on ihanaa
Eilen illasta värjäsin tukkaani tummemmaksi mutta se ei ihan onnistunut ja se taas laukaisi traumatakaumien vyöryn. Makasin sitten sängyssäni ja aloin hymyilemään. Vaavi on nyt turvassa.
Eläydyn välillä pieneksi vauvaksi. Haluaisin että minulla olisi joku mies tai nainen joka voi esiintyä daddyna tai mommyna. Haluaisin, että hän hoivaisi minua ja voisin leikkiä vauvaa ja taaperoa. Ei mitään kinkyilyä, vaikka ddlg-tyyppiset jutut (daddy dom little girl) kiehtoo jollain tasolla.
Muistin myös että ehkä äidin tekemät hyväksikäytöt ovat pahempi trauma olleet kuin miesten. Ja ehkä siksi minulla on pakkomielle naisiin. Traumasta on siis tullut fetissi.
Minulle tuli osastolle huonekaveri. On kivaa kun on hyvä tyyppi seurana tässä jonka kanssa jutustella. Tyttöjen juttuja! Mukavan oloinen ihminen on niin ei haittaa vaikka toisaalta ei ole yksityisyyttä yhtä paljon.
Eilinen takauma oli vain hyvä juttu. Sain käsiteltyä taas jotakin. Katselin varpaitani ja kävelin ympyrää huoneessani ja juttelin itselleni. Yritin maadoittua katsomalla jalkoihini kun kävelen. Että tuossa on lattia ja tuossa varpaani.
Takaumat alkavat ehkä olla hitusen helpompia pikkuhiljaa. Ei traumatakaumaromahduksia kuten joskus oli. Ei telepatiaa. Voin paremmin uppoutua muistoihini ja niistä herääviin tunteisiin ilman telepatian pelkoa.
Voisin ostaa kestovärin sitten kun tämä pois pestävä väri on peseytynyt pois. Tai sitten mennä kampaajalle värjäyttämään. En tiedä vielä, minkälaiset hiukset haluan, mutta ainakin tummemmat, varmuudella.








Kommentit
Lähetä kommentti