Hyvä fiilis

Onpa tässä ollut hyvä fiilis viimeiset pari päivää. Mieliala koholla, ja ahdistuksesta ei tietoakaan. Pakko myöntää että lääkitys taitaa sittenkin toimia. Pelkäsin että se runnoo aivoni jotenkin. Mutta ainakin tuntuu siltä että sen myötä takaumia on vähemmän. 

Ei ole tässä myöskään ollut liian rankkoja takaumia. Jos takauma tulee, on se helpompi sietää. 

En niinkään pelkää enää yliluonnollisia juttuja kuten sitä että ulkoinen todellisuus jotenkin on heijastusta sisäisestä tai reagoi tunteisiini ja ajatuksiini, niin, että menisin ihan jumiutuneeseen olotilaan jossa en kykene purkamaan patoutuneita tunteita. 

Jospa ulkoinen jollain lailla on heijastusta sisäisestä? Jos on niin ajattelen sen nyt pikemminkin positiivisena asiana. Ehkä jos näin olisi, tapaisin esimerkiksi unelmien kumppanin kun vedän häntä puoleeni. Mutta ei minun joka tapauksessa täydy pelätä mitään yliluonnollisia asioita. Ei sellaista ole. Kaikkeen tähän on varmasti selitys, en vain ole lukenut, en vain tiedä. 

Olen hieman perehtynyt vetovoiman lakiin, mistä tässä ajatuksessa kai kyse on. Eli jotakuinkin niin että värähtely vetää värähtelyä puoleensa. 

Nyt herkuttelemaan päiväkahvien pariin!