Jos olisin valinnut väärän tien

Tein pienen novellin jossa perehdyn psykopaatin ajatusmaailmaan ja siitä jos itse olisin sellainen. 

"Tähtäsin aseella viatonta siviiliä joka juoksi hädissään pakoon. Laukaus. Hymyilin vienosti. Olin hyvin ylpeä itsestäni. Kävelin pois ja heitin aseen roskapönttöön.

Minulla oli väkivaltainen lapsuus. En muistele sitä mielellään. Olen raivoissaan että minulle tehtiin sellaista. Oikeasti häpesin mutten todellakaan myöntäisi sitä itselleni. 

Nautin tappamisesta. Siitä saan voimaa. En piittaa, kuka kuolee, mutta jos he käyvät hermoilleni... He saavat katua. 

Käyn baarissa flirttailemassa miehille. Eivät he minua oikeasti kiinnosta. Haluan heiltä vain yhtä asiaa. Sen jälkeen heillä ei ole väliä. En jaksa katsoa samaa naamaa pitkään. 

Minulla on kyltymätön halu saada kaikki. Yleensä otan väkisin sen minkä tahdon. Ja jos joku ryppyilee, no, laukaus..."

Minusta ei onnistuttu tekemään rikollista. Kaikkensa yrittivät, muistaakseni. 

Tämä lyhyt novelli jo kertoo sen, ettei tuo tie kannata. Nämä ihmiset tuskin koskaan ovat tyytyväisiä elämäänsä aidosti, joista rikollisia tulee. He eivät tiedä ystävyyttä, eivät empatiaa, eivät rakkautta. Levittävät vain tuhoa. 

Siinä ei ole alkujaankaan mieltä - levittää tuhoa ja itse kärsiä. Valitsin itse onneksi vaativan tien. Se palkitsi. 

(Kuva tekoälyllä, minä rikollisena.)