Suuria tunteita

Lääkitystä on nostettu ja se on tehnyt minut uneliaaksi. Toisaalta on tehnyt todella hyvää nukkua päikkäreitä.

Eilen kävin vähän vuoropuhelua osieni kanssa ja pohdin onko minulla dissosiatiivinen identiteettihäiriö vai onko tämä lievempää dissoa ja jotain muuta.

Nyt istun ja juon kahvia ja kuuntelen P!nkiä. Family Portrait biisi tuli kuunneltua uudestaan sitten lapsuuden. En tainnut silloin oikein ymmärtää sanoja. Ne sopivat tähänkin perheeseen hyvin. 

Nostalgiaa kuunnella lapsuuden biisejä uudelleen. Muistaa kaikki silloiset tunteet. Jotkut biisit hyvin surullisia, toiset muita voimakkaita tunteita. Maadoittumista myös tapahtuu hiljalleen enemmän.

En oikein tiedä mitä kirjoittaa. Olen niin suuria ajatuksia tässä käynyt läpi. Välillä sitä miten tämä on niin mahtavaa ettei sanoja ole, ja sitten se musertava tunne jos haaveilen mahdottomia.

En tiedä tulevaisuuttani tietenkään varmaksi joten elän mieluiten tätä hetkeä ja pitäydyn siinä että voin pitää tätä blogia ja TikTokia. Ne ainakin toteutuvat. 

En enää tiedä haluanko julkisuuteen. Haluan kyllä todellakin tehdä niitä ammatteja joista haaveilen ja silloin melkein väistämättä olisin julkisuudessa. Jos ihmiset kuvittelevat että motiivini on saada huomiota ja rahaa tai muuta vastaavaa ovat he pahasti väärässä. Yksinkertaisesti ne ammatit houkuttelevat minua. Tuntuu vain todella typerältä edes sanoa haluavan julkisuuteen kun ihmiset ottavat sen helposti väärin. Se on ammatti siinä missä mikä tahansa muukin. Se vain aina on vetänyt puoleensa kuten toisilla ammatti taviksena. 

Olen alkanut heräillä unesta mitä se tarkoittaisi olla suosittu. Tällä hetkellä ainakaan en haluaisi sitä mutta haaveilen näytellä, tehdä musiikkia, taidetta, elokuvia... Lista jatkuu. Voi, on niin paljon mitä haluan tehdä, jos ylipäätään olisin siinä kunnossa psyykkisesti että pystyn olla töissä. 

Siksi unohdankin sen toistaiseksi ja keskityn siihen mitä voin ja pystyn nyt tekemään. 

Istun tässä, siemailen kahvia, musiikki soi, kohta tupakalle (en onnistunut lopettamaan) ja nautin vain olosta. Olisi huippua näytellä, säveltää, ohjata elokuvia, perehtyä maailman tilanteeseen ja ottaa kantaa, antaa siis oman osani tälle planeetalle. Mutta nyt se on kaukainen haave. Keskityn siis olemaan tässä. Tässä on hyvä. Parhaiten saavutan suuret haaveet kun lepään vain nyt ja voin hyvin. Ja eheydyn psyykkisesti.