En ole valaistunut

Tätä pohdin kun joku sanoi ettei henkinen ihminen vaikkapa laittaudu. Että se on egoa. Fakta kuitenkin on että olemme täällä aina kehossamme ja keholla ja mielellä on yhteys. Jos laiminlyömme toista, laiminlyömme molempia.

Toisaalta on varmaankin sellainen valaistumisen tila että sitä ei huomioi, se on samantekevää, miltä joku näyttää. Siihen olen liian nuori tai liian pinnallinen mutta joka tapauksessa en valaistunut.

Toisaalta voisin kuvitella valaistuneen henkilön joka huolehtii kehon hyvinvoinnista mutta jolla pinnalla ei ole väliä. Tässä suhteessa olen kaukana. 

Jotenkin olen edistynyt. Esimerkiksi osasto-olot eivät ole esteettisimmästä päästä mutta viihdyn täällä. Olen siis riippumaton olosuhteista. Toisaalta minulle on tärkeää että koti on kaunis. 

Rakastan jossain määrin kehoani ehdoitta mutta toisaalta haluan silti laihtua. 

Olen kasvanut kyllä. Sitä elämä on. Kasvua.