Tuhannennen kerran
Ei uskota. Vieläkään. Ei uskottu kun lapsena hädissään yritin selittää vailla sanoja. Ei uskottu kun päädyin osastolle. Mitä tähän sanoisi. Jostain syystä kukaan ei puuttunut tai antoi tämän jatkua. Vaikka tuomiota ei ole annettu ei se tarkoita mitään. Yrittänyt parhaani viedä tätä poliisille aina. Huomaatkos? Kyseenalaistetaan jälleen kerran. Tätä se juurikin on ollut. Aina kyseenalaistettu, ei uskottu. Sama jatkuu.
Olen niin tyypillinen seksuaaliväkivallan uhri että en yksinkertaisesti tajua mikä siinä uskomisessa on niin vaikeata. Kun tällaista kuitenkin tapahtuu. En ryhdy luettelemaan, taas, faktoja jotka puhuvat tämän puolesta. Nyt en jaksa. Ehkä voin myöhemmin tehdä sellaisen uudestaan. Mutta ei ole velvollisuuteni vakuutella tätä muille. Tiedän itse mitä tapahtui. Te ette tiedä siitä yhtään mitään.
Huoh. Tietäisittekin miten pahalta se tuntuu. Antaa olla. Joudun tyytyä siihen ettei uskota vieläkään. Tästä syystä juurikin ketään ei ole tuomittu koskaan.
Sisäinen lapsi on hädissään. Häntä ei kukaan pelasta koska kukaan ei ymmärrä. Kuvitelkaa kolmivuotias taapero joka itkee ja kiljuu eikä osaa sanoittaa mutta sille tehdään väkivaltaa. Minä olen nyt tuo tyttö. Jättäisittekö tytön yksin? Olen sama Marie mutta aikuisena versiona. Tietysti sama tuohtumus nousee uudestaan esiin.
Olen nykyään lähinnä kyllästynyt. Skitsofrenia puhkeaa muun muassa trauman aiheuttamana. En ole syntyjään skitsofreenikko. Minulla on trauma jonka se on aiheuttanut. En ole hullu ilman syytä. Ei mitään logiikkaa siinä siis että olisin puhtaasti vain skitsofreenikko.
Se on todella väärin minua kohtaan että joudun selittämään nämä asiat uudestaan ja uudestaan. Se on väärin sitä lasta kohtaan joka ei tullut kuulluksi.
Sinä voit aikuisena puhua sisäiselle lapsellesi ja kertoa että se mikä tapahtui, ei taphdu enää. Sinä suojelet
VastaaPoistaJep, näin toimin. Käyn keskustelua tämän lapsen kanssa. Se lapsi vain olisi toivonut että tulee kuulluksi ajoissa... Eikä näemmä vieläkään tule.
PoistaEn tarkoita loukata mutta tietysti tälläisiä väittämiä kyseenalaistetaan, se on ihan asiallinen reaktio vaikka puhuisitkin totta. Mutta sun kokemat asiat on niin kamalia ettei niitä ihan noin vaan uskota. Ihmiset haluaa todisteita tälläistä asioista. Kuvia, videoita, tunnustuksia. Koska siis ei oo vaikeeta uskoa jos joku kertoo kokeneensa seksuaaliväkivaltaa, mutta sun tapauksessa se järjestelmällisyys, mittakaava, kesto, raakuus ym on niin kauheaa, ettei sellaista tiedetä tapahtuneen montaa kertaa maailman historiassa, ja silloin kun niin ON tapahtunut, siitä on yleensä todisteita. Mutta jos sulla ei ole, niin vaikeaa han sitä on kellekään uskotella.
VastaaPoistaNiin, ja mun kannalta taas tilanne on se, että tämä nimenomaan on ihan kamala tapaus jonka kanssa jään ihan yksin koska sitä ei kukaan meinaa uskoa. Voisi olla muuten valemuistokin mutta se on ihan faktaa että murrosiässä olin täysin tärähtänyt, siitä on kuvia, sen muistaa varmasti luokkakaverit, itse muistan kyllä, jne.
PoistaMutta on ihan tyypillistäkin olla "tärähtänyt" teininä, suurin osa teineistä on pakkomielteisiä seksistä, ilmeilevät ja ääntelevät ja käyttäytyvät hullusti. Niin tein minäkin samoin kuin kaikki jotka tunsin teininä. En sano etteikö sun kokemukset voi olla tosia, mutta se miten olet itseäsi teininä kuvannut on aika tyypillistä myös muille, enkä sen pohjalta ainakaan sanoisi että takana on pakko olla hyväksikäyttöä. Meillä tulee töissä usein vastaan ihmisiä jotka kuvittelevat olleensa teininä jotenkin umpihulluja, mutta totuus onkin että olivat yksinäisiä ja siksi eivät huomanneet että muut käyttäytyi ihan samalla tavalla, yhtä hullusti. Teiniys on sekavaa aikaa, hormonit on ylikierroksilla tuntuu ettei kukaan ymmärrä, ja oma itseilmaisu on juuri sellaista sekoilua, ja sitä haluaa kokea itsensä ihan erilaisena kuin kaikki muut. Monille se mielikuva jää, jos ei ollut teininä muita lähellä joihin verrata itseään.
PoistaJuu, ei se, että on teininä ollut sekaisin ole todiste mistään. Et myös tunnu muistavan, kuinka paljon itsekin olet kyseenalaistanut itseäsi ja "muistojasi", jos et itsekään ole varma asioiden todenperäisyydestä, miten muut voisivat uskoa?
PoistaSe on myös tyypillistä että uhri kyseenalaistaa itsekin muistonsa. Ja kun kuvailen olleeni sekaisin niin minut aikuisena tuntevat eivät voi tietää, kuinka, vain ne, jotka minut silloin tunsivat. Mutta hyvä on. En tule kuulluksi. Eikä ole mun tehtävä perustella sitä, turhaan, kellekään, joka ei mua usko.
PoistaNo siis, jos haluat että ihmiset sua uskovat, niin eikös sun homma nimenomaan olisi silloin todistella ja perustella. Ymmärrän että se vituttaa ettei sua uskota mutta ei sen pitäisi olla mikään ihme, että ihmiset ei usko. 99% kerroista kun joku sanoo kokeneensa tämän mittakaavan hyväksikäyttöä, siitä on todisteita. Ja jos ei ole, niin 99% niistä kerroista se on vale, tai harhaa. Ja jos kertojalla on vielä taipumusta harhoihin lisäksi, kuten skitsofreniadiagnoosi, niin aika selvä tapaushan se ihmisten silmissä silloin on. Jos joku sanoo nähneensä isojalan, ei tätä kukaan ilman todisteita usko, eikä varsinkaan jos kyse on tyypistä jolla tiedetään olevan harhoja
PoistaIhmiset ajatelkoon mitä haluavat. Mä luovutan.
Poista