Pimeyttä, pahuutta ja pelkoa
En saanut henkeä. Kurkkua kuivasi. Haukoin hengenhädässä kun hän ilmaantui ovelleni. Ei saa! Älä tee sitä! Mitä vain muuta, mutta ei sitä... Hän naurahtaa ja astuu askeleen eteenpäin huoneeseeni. "Nyt sä pikku lutka saat kärsiä", hän toteaa kylmän tyynesti. Minä vain pudistelen päätäni, vaikeroiden, ei, ei, ei... Vapisen ja tärisen ja melkein virtsaan alleni. Ei mitään tietä pois tilanteesta. Olen sänkyni orja.
Sinä avasit vyösi ja halusin oksentaa. Tuijotin sitä ymmällään. Sitten katsoin häntä silmiin. Niissä ei ollut elämää. Ne heijastelivat täydellistä kuolleisuutta. Niissä vain välkehti hetkittäin täysi pimeys.
En osannut puhua. Änkytin. Eijei, et tee sitä mulle. Nieleskelin paniikissa. Tuntui että pää hajoaa siihen pisteeseen ja räjähtää. Jos se tulee päälle, sitten kuolen. Varmasti kuolen. Ja niinhän se teki. Tuli päälle.
Potkin ja yritin työntää sen irstaat kasvot edestäni pois. Oli iljettävää koskea sitä kasvoihin kun sen naama värittyi punaiseksi raivosta kun en totellut sitä. Sylkäisin sitä halveksuvasti päin naamaa. Se oli viimeinen pisara.
Hän alkoi kuristaa minua. Tuijotin hänen silmiinsä ja olin varma että onnistun tappamaan hänet katseellani. Aivan varma. Pelosta ei ollut tietoakaan enää. Olin aggressiivisimmillani. Raavin, potkin, heiluin, sätkin, purin, löin... Tappelin kuin villikissa. En piitannut vaikken saanut henkeä. Tuo iljetys tulisi kuolemaan ennen minua.
Lopulta hän lopetti kuristamasta minua kun olin jo pyörtyä. Vähät välitin vaikka pyörrytti. Halusin vain tappaa tuon paskiaisen.
Sitten se tapahtui. Voimani alkoivat olla vähissä ja aloin nyyhkyttää avuttomana. Hän mutisi jotain siitä miten kaunis olen ja kaikkea. En tiedä, mitä, en kuunnellut ja olin jossain aivan muualla. Hiljalleen aloin irtautua kehostani. Tai sitten vain se oli turtunut. En tiedä, oloni oli samea ja musta. Pehmeä raukea rauha laskeutui ylleni. Olin tottunut tähän. Rentouduin kun se tapahtui uudelleen. Olin täysin lamaantunut ja kuuntelin kun sänky nitisee ja hän huokailee. Aika menetti merkityksensä. En tiedä oliko mennyt minuutteja vai tunteja kunnes hän nousi, puki ja lähti oven hiljaa sulkien.
Olin väärässä. Hän ei kuollut ennen minua. Minä nimittäin kuolin.
(Kuva tekoälyllä.)
Tiesitkö että Suomen kansalaisena sulla on sosiaaliturvatunnus. Se tarkoittaa, että olet osa järjestelmää, ja valtio on tiennyt olemassaolostasi siitä asti, kun synnyit. Se taas tarkoittaa sitä, että olet joutunut syntymästäsi asti käymään terveystarkastuksessa lastenlääkäreillä, jotka on koulutettu etsimään ja näkemään lievätkin merkit seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Jos sua olisi käytetty hyväksesi niin kuin sanot, ne merkit olisi nähty jo varhain, ja olisit tullut huostaanotetuksi, ja todisteet olisi taltioitu. Ja jos sun vanhemmat ei olisi sua vieneet niihin pakollisiin terveystarkastuksiin, sosiaalitoimi olisi puuttunut tilanteeseen ja nähnyt merkit, ja ottanut sut myös huostaan.
VastaaPoistaMeidän järjestelmä on rakennettu havaitsemaan lasten hyväksikäyttö.
Usein, jos on lapsia joita on käytetty hyväksi, kyse on lapsista jotka ei ole järjestelmässä, kuten uskonnollisten kulttien ja muiden yhteiskunnasta eristäytyneiden ryhmien sisällä syntyneet lapset. Mutta nämä lapset eivät myöskään käy koulussa tai tarhassa, koska eivät ole järjestelmässä. Miten selität sen, että väitetty hyväksikäyttösi ei jättänyt mitään fyysisiä tai psyykkisiä jälkiä, jotka olisi huomattu? Yksikään raskaasti hyväksikäytetty lapsi ei ole oireeton, ja ne oireet huomataan. Tarhassa, koulussa, lääkärissä, sosiaalihuollossa. Tahojen toimesta, joiden kanssa olet väkisin tekemisissä, jos olet osa järjestelmää. Ja sinä olet, se on kiistatonta. Minä on siis näkemyksesi siitä, miten tämä ei päde sinuun? Uskotko todella olevasi ainoa hyväksikäytön uhri joka on paitsi pudonnut systeemin raoista, mutta joka ei myöskään ainoana hyväksikäytön uhrina oireile tavoilla, joilla kaikki muut oireilevat? Vai uskotko, että jokainen opettaja, hoitaja, lääkäri ja sosiaalityöntekijä ovat osa juonta?
Täytyy sanoa että en ymmärrä miten tähän ei puuttunut kukaan kun vietiin hammaslääkäriin kun oli lyöty hampaat vinoon, en muista miten opettaja reagoi kun tulin mustan silmän kanssa kouluun, tai miten muuten mun käytökseen reagoitiin mutta olen kyllä vakuuttunut että jotain mulle on tehty enkä todellakaan tiedä miten ja miksi siihen ei puututtu. Ja olen väsynyt tähän keskusteluun. Kukaan ei saa mua muuttamaan mieltäni ettei mitään olisi tapahtunut ja kaikki perustelut vastaan on turhia koska tiedän itse että jotain on tapahtunut varmuudella. Jälleen kerran sivuutetaan kaikki todisteet mitä mulla on, kuten kaveri nähnyt ikkunasta että perheenjäsenet katsovat pornoa yhdessä.
PoistaEn yritä vakuuttaa sua siitä ettei näitä asioita ole tapahtunut, yritän saada sut vakuuttamaan mut siitä että ne ON tapahtuneet. Haluan ymmärtää ja uskoa, mutta se vaatii todisteita tai edes sitä että voisit aukottomasti selittää miksi ilmiselvät epäkohdat ei päde. Esimerkiksi se että sun kaveri olisi nähnyt että perheesi katsoo pornoa ei edes todista mitään, mutta sen lisäksi pidät sitä todisteena että joku SANOO nähneensä niin. Eli et edes tiedä, mutta valitset uskoa, ja pidät sitä todisteena, vaikkei se sitä olisi vaikka olisikin varmasti totta. Sanot että sua hakattiin niin että jää pysyviä jälkiä? Ne näkee röntgen kuvista loppuelämän. Oletko ottanut niitä? Se olisi todiste edes jostain, vaikkei edes siitä mitä sanot, mutta jostain kuitenkin. Jos haluat että ihmiset uskovat sua, sun on pakko pystyä selittämään nämä asiat. Jos koskaan julkaistu kirjasi ja se saa mediahuomiota, ensimmäinen asia mitä sulta tullaan pyytämään on todisteet. Ja sun nouseva ura katkeaisi siihen, jos et niitä pysty tarjoamaan.
PoistaTietenkään siinä tapauksessa en kirjaa voi kirjoittaa. Korkeintaan jonkun fiktiivisen.
VastaaPoista