Niille ketkä eivät usko

Tiedättekö miten pahalta tuntuu kun koko netti nauraa sinulle? Se on musertavaa. 

Olen kiistellyt tästä asiasta koko elämäni. En siis vain aikuisiällä vaan myös lapsuudessa. "Toi ei ole totta", "sä kuvittelet kaiken", ja niin edelleen. Huokaus. Siksi menen todella defensiiviseksi kun joku ehdottaa edes, jospa kuvittelet? 

Olen skitsofreenikko mutta se käsittääkseni puhkeaa ihmiselle muun muassa jonkun trauman myötä kuten oletan itselleni käyneen. Näin Google vastaa:

"Skitsofrenia puhkeaa yleensä perinnöllisen alttiuden ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta, mitä kutsutaan haavoittuvuus-stressimalliksi. Sairaus puhkeaa, kun alttiilla henkilöllä on riittävästi sisäistä tai ulkoista stressiä, kuten elämänkriisejä, päihteiden käyttöä, traumakokemuksia tai aivojen kehityshäiriöitä. Sairaus ilmenee aivojen kemiallisena epätasapainona."

Eli toisin sanoen puolet totta, puolet harhaa. Ja ymmärrän että tällaisessa tilanteessa ulkopuolisen on vaikeata sanoa, että voivatko traumamuistot olla valemuistoja, harhoja, vai täyttä totta.

Toivon vain että vielä joskus minä sekä muut voisimme olla yhtä mieltä tässä asiassa. En tarkoita sitä että kaikkien pitäisi sokeasti uskoa kaikki mitä sanon. Ehkä sitä ennemmin että muut ymmärtäisivät paremmin myös itseni kantaa asiaan.