Kuolema koputtaa ovella

On aivan upealla tavalla terveempi olo kun dissosiaatio on tänään purkautumaan päin. Kun dissot purkautuu, kaikki henkinen tuska purkautuu.

Pelottavinta oli olla surmattuna. En ole paranoidinen, tämä tilanne on mennyt juurikin näin pitkälle. En ainakaan usko että asein uhkailut olisivat harhaani. Tai kaikki se paniikinomainen tunne että pitää paeta ja äkkiä, se tunne, joka tulee syvältä alitajunnasta. Elämäni pelottavimmat ajat olivat kai varhaislapsuus sekä aikuisuudessa tämä läsnä sinua haikalan lailla piirittävä vaara. Monin paikoin tässä tarinassa on kyllä aukkoja kun en yksinkertaisesti kykene muistamaan.

Sellaisia jonkinlaisia turvahuoneita pitäisi olla minne voi mennä turvaan jos epäilee että joku yrittää tappaa tai on uhkaillut tappaa mutta poliisi ei kykene puuttumaan asiaan mitenkään koska rikosta ei vielä ole tapahtunut. Kenties ehkäisisi henkirikoksia. Että ei toimita vasta sitten kun on jo myöhäistä.

Olen yrittänyt poliisille tätä selittää ja he vain rauhoittelivat minua eivätkä yhtään ymmärtäneet minkälaisessa kusessa olen.

Itselläni oli se vaihe elämässä ja menin muun muassa ensiapuun yöksi turvaan. Toisinaan käyskentelin koko yön ulkona kun koin sen jopa turvallisempana vaihtoehtona kuin olla kotona. Olin vaarassa tulla surmatuksi ja tilanteessa aivan yksin. Kerran myös olin naisten turvakodilla (miksihän sitä kutsuttiinkaan) ja siellä koska pelkäsin kuolemaa. Myös osastolle olen hakenut kun on pelottanut.

Olin aivan yksin. Kukaan ei auttamassa, näkemässä, ja lähelläpiti-tilanteita ollut, jos oikein muistan. En vain muista näitäkään asioita vielä kunnolla, mutta sen pelon tulla surmatuksi olen tuntenut jo päälle kymmenen vuotta. Elämäni on ollut lähes tauotonta levottomuutta joka johtuu pelosta.

Tiedän myös sen että vanhempieni koira varmasti voi todella huonosti. Olen aivan äärimmäisen vihainen siitä että en voi tehdä asialle mitään. Nämä ovat sellaisia seikkoja minkä pitäisi yhteiskunnassamme muuttua. Tällaiseen kaltoinkohteluun pitäisi ankarammin puuttua ja välittömästi. En voi pelastaa sitä koiraa. En voi pelastaa veljeäni jonka vointi on mahdollisesti järkyttävä (sanat eivät riitä kertomaan kuinka järkyttävä).

Nyt intuitioni sekä järkeni sanovat että omalla kohdallani kaikki hyvin, vaara ohi.

Olen liikuttunut. Elän. 

(Kuva tekoälyä käyttäen.)