Uusi keino käsitellä vaikeita tunteita

Lopultakin keksin keinon miten käsitellä ahdistusta. Eli toisin sanoen niitä takaumia kun nousee todella ahdistavia tunteita pintaan jotka saavat minut paniikin valtaan.

Menin painopeiton alle makaamaan ja tein päätöksen: nyt käsittelen lopultakin tämän tunteen, en voi enää vältellä sitä, siispä rohkeasti kohtaan sen. Rupesin sitten kysymään mielessäni, mitä nyt tunnen? Vastaus oli, paniikkia. Sitten hoin sitä päässäni samalla kun hengittelin. Kysyin uudestaan, vastaus oli seksuaalista latautuneisuutta. Hoin sitäkin päässäni. Lopulta hoin vain, "paniikki, paniikki" ja "seksuaaliset tunteet, seksuaaliset tunteet" ja hengittelin rauhassa. Ihme kyllä näinkin helppo harjoitus toimi ja annoin tuntea itseni nämä tunteet täysillä ja ne lähtivät, lopultakin, purkautumaan kehossa.

Kehoni menee yleensä jumitilaan kun koen näitä tunteita mutta löysin nyt keinon vapauttaa ne. Jes. Menin sitten välissä tupakille ja havaitsin että tunnen kehoni paljon kokonaisvaltaisemmin ja dissosiaatio lievitti paljon.

Yönkin nukuin paremmin.

Tässä pari lyhyttä runonpätkää. Tuon tyylinen oli se irvistykseni jonka otin aina naamalleni kun yritin purkaa hulluuttani (tai tietoisesti seota pahemmin?) mutta se näytti vieläkin mielenvikaisemmalta. Kuvat tekoälyllä. 

Mielipuoli, hullu

Se olin

Lapsi joka on mielenvikainen

Nauraa räkätin

Yöllä kaikki riistäytyy käsistä

Kaikkialla huohotusta, sängyn nitinää

Potkin ja sätkin ja nauroin mielipuolisena kun hän oli päälläni

Pää räjähtää minä hetkenä hyvänsä lopullisesti

Koulussa minulla tuskin oli sosiaalisia taitoja

Osasin aina sanoa jotain noloa

Minulle virnuiltiin

Haukuttiin rumaksi

Kotona itkin tuntikausia

En halunnut elää

Sen enempää en muista