My day - osastolta kotiin

Tänään on ollut varsin tapahtumarikas päivä normaaliin päivääni verraten. Kotiuduin tosiaan osastojaksolta joka oli noin nelisen, viitisen kuukautta kestänyt jo, tänään, ja yllätyksekseni huomasin ettei alkanut triggeröidä tai ahdistaa yhtään. Päinvastoin. Tuntuu ihanalta olla täällä yksin ja omassa rauhassa (ja ettei kukaan telepaattisesti vahtaa koko ajan, tuijota).

Kävin sitten päivällisellä ja olipa hyvää ruokaa, makkarakeittoa, kun vertaa osaston ruokiin. Sitten lähdettiin siitä hoitajan kanssa pienelle kävelylenkille ja kerroin kaikki kuulumiset. Puhuin varmaan aika paljon, niin paljon oli kerrottavaa. Ja pääosin vain positiivista.

Sitten menin vielä itsekseni kävelylle ja otin laukun mukaan ja ostin energiajuomaa ja menin puiston penkille istuskelemaan. Siellä ihmettelin kun kaksi henkilöä kuvasivat jotakin ja sinne kun katsoin niin kappas, kolme peuraa oli metsässä mussuttamassa heinää. En ole ikänäni nähnyt luonnossa villieläintä, kettua, peuraa, mitään. Se oli aika hieno elämys. Heh.

Siinä sitten join juomaani ja katselin puita ja ajattelin että nyt elämä alkaa. Nyt olen turvassa.

Nyt olen voittanut kuoleman.

Siihen ilmaantui joku nainen koiransa kanssa ja tervehdin tätä hivenen arastelevaa pentua ja tulihan hän sitten lopulta pienen ujostelun jälkeen nuuhkimaan minua. Jutustelin sitten tälle henkilölle siinä hyvän aikaa. Tuli puheeksi turrit ja My Little Pony, omia harrastuksiani, ja anime ja cosplay mitä hän harrasti. Hän mainitsi kärsivänsä sosiaalisten tilanteiden peloista joihin saatoin samaistua ja sanoin ettei minua tarvitse jännittää että tiedän hyvin tämän, itsekin siitä paljon nuorempana kärsineenä. Oli vähän selvästi vaivautunut ja uudessa tilanteessa kyllä. Hyvästelimme ja jäin siihen vielä hetkeksi istumaan. Mietin, pitänee oikeasti nyt aktivoitua ihmisten suhteen ja hankkia harrastus, käydä baareissa, käydä ihmisten ilmoilla ja hankkia uusia ystäviä! Jos törmään tähän henkilöön myöhemmin uudestaan niin pitää kysyä numero, hänestä olisi voinut olla ystäväksi mutta tilanne oli hänelle niin uusi selvästi ja oli hiukan varautunut niin olisi tuntunut oudolta kysyä siinä numeroa. Ehkä tapaan hänet vielä.

Pohdinkin että nyt olisi oiva aika hankkia se teatteriharrastus jota pitkän aikaa olen miettinyt. Nyt voisi olla oikea aika. Ei enää sillä tavoin tule ahdistuskohtauksia niin täytynee ottaa niistä nyt selvää, mitä on tarjolla. Ja ensi kuussa voisin mennä homobaariin, kun rahaa taas tulee. Ehkäpä viettää sillä tavoin syntymäpäivää. Täytän kolmekymmentäneljä vuotta toukokuussa. 

Sieltä palasin nyt kotiin. Harmi etten ottanut kuvaa peuroista jota näyttää! Kuvasin siitä kyllä videon TikTokkiin. Suloisia otuksia.

Pian on iltapala. Voisin juhlistaa vähäsen tätä kotiinpaluuta jonkun elokuvan tai tv-ohjelman parissa enkä heti suoraan mennä nukkumaan kuten yleensä olen tehnyt. Huomenna luvassa ainakin siivoamista - mikä tuntuu nyt vain ihanalta ajatukselta. Laittaa oma, ihana, ikioma asunto siistiksi.