Onpa ihanaa elää

Oli tosiaan hoitoneuvottelu. Jännitti vähän se tilanne taas. Siellä oli asumisyksikön työntekijä mukana. Päätettiin kotiutumispäivämäärä.

Se sitten laukaisi melkoisen takaumien vyöryn, ajatus kotiutumisesta. 

Aika pian kuitenkin helpotti. Nyt ehkä hivenen ahdistaa mutta ei liikaa. Taidan mennä tänään kahviolle syömään kermamunkin.

Juttelin nuoren naispuolisen hoitajan kanssa. Huomasin jälkeenpäin että en maininnut kertaakaan traumoja ja juteltiin vähän tyttöjen juttuja ja niitä näitä naurun säestyksellä. Kun lopeteltiin niin huomasin maadoittuneeni paljon. Tuli yllätyksenä miten hyvin se maadoitti että sai juteltua arkipäiväisiä asioita eikä edes maininnut traumoja (minkä aiemmin ajattelin maadoittavan parhaiten).

Ihanaa päästä kotiin. Huomenna sitten. Ehtii tämän päivän vielä sulatella asiaa mielessään.

On aika ihana olo kun kesä tekee tuloaan tosiaan kuten taisin jo mainita. Joitain pieniä murheita ja stressinaiheita jotka kyllä paisuvat päässä suhteettoman suuriksi ylitsepääsemättömiksi esteiksi. Eivät ne mitään vakavaa ole.

Kokeilin tällaista lookkia tekoälyllä. Ei yhtään minun tyylistä kyllä vaikka ihan söpöltä tämäkin voisi näyttää. Barbie-look!

Nyt odottelen päiväkahveja. Onpa ihanaa elää. 

Kikatusta ja

Kiherrystä

Tyttö näytti söpöltä

Vaaleassa mekossaan

Nauroi kesätuulessa

Huolia vailla

Vailla murheesta

Kukat kylpivät valossa

Heinänkorret kutittivat jaloissa

Tyttö katsoi taivaalle

Ja hymyili pilville

Ne muodostivat sydämen

Auringon keskelle

Tyttö heittäytyi maahan

Ja hengitti ruohon tuoksua

Sulki hellästi silmänsä

Melkein nukahtaen lämmössä

Koska oli kesäistä

Ja kaikki oli paikallaan

Olla vain tässä näin

Ja niin elämä jatkoi kulkuaan