Henri

Henri, Henry, kumpi olisi parempi pojan nimi? Tätä muistan pohdiskelleeni jo lapsena. Nyt minua yllätetään todella iloisesti. Näen tulevan aviomieheni mielessäni. Hänen nimensä on käsittääkseni Henri. Minua yllätetään taas iloisesti ja näen tämän miehen ja tunnen rakkauteni häneen. Tämä on ekstaasia. Rakastun tuohon mieheen tulisesti ja syvästi. En ole kai tuntenut tällaista tunnetta aiemmin. Ja miten komea! En olisi ikinä pienenä tyttönä uskonut saavani noin komean ja kauniin miehen, kuten kuvailen unelmieni miestä, kauniina ja komeana yhtäaikaisesti. Hänestä näen vain epämääräisen hahmon mutta hänellä on kaiketi mustaa päällä, tummat hiukset ja hän on hyvin harteikas ja näen hänet ikään kuin kävelemässä kyyryssä totisen näköisenä. Rakastin aina juuri tuollaisia totisia ja vakavia kasvoja. Hänkö on se unelmapoika jonka näin mielessäni  jo lapsena käveleskemässä koulun pihalla kädet taskuissa tympääntyneenä kiviä potkiskellen?

En ole tietenkään ainut joka on nähnyt tulevan kumppaninsa ennalta. Lorna Byrne on kertonut kirjoissaan nähneensä tulevan aviomiehensä jo lapsena ja niin todella tapahtui myöhemmin että tämä mies astui hänen elämäänsä.

En ole tuntenut tällaista onnellisuutta aikoihin. Tämä visio on voimakkaampi kuin yleensä visioni ovat, joita välillä tulee ja joita epäröin, voinko saada tuollaista onnea?

En edes halua vielä seurustella. Haluan olla yksikseni jonkin aikaa. Tiedän myös että en ole valmis parisuhteeseen vielä. Haluan vielä yksin ja rauhassa etsiskellä itseäni ja toipua pahimmista traumoista riittävän paljon kunnes seurustelen. Tiedän sydämessäni että menee vielä ainakin muutama vuosi mutta saan iloita tästä ihanasta unelmasta jo etukäteen. Tämä on paljon kivempaa näin. Että voin unelmoida. Ja samalla innolla odottaa. Ja olla yksin niin kauan kuin pitää, kunnes on oikea aika parisuhteelle.

Olen seurustellut tasan kerran aiemmin. Muita parisuhteita minulla ei ole ollut kuin exäni joka oli varsin pitkään elämässäni kunnes hänen aloitteesta erosimme. Onneksi niin kävi että hän pisti tämän poikki. Sen jälkeen olen voinut paljon paremmin. Me vain lopulta saimme toisemme sairastumaan enemmän vaikka oman aikansa hänen tuli olla elämässäni. Hän on auttanut minua hyvin monin tavoin vain olemalla elämässäni, yli pahimmista ongelmista ja minä hänet irti joistain traumoista joita hänellä oli. Mutta meitä ei oltu tarkoitettu enkä ollut rakastunut.

Tämä mies sen sijaan, Henri, kuka tahansa. En tiedä koko ihmistä vielä mutta tunnen ensi kertaa jotakin rakkauden kaltaista. Vaikka hän näyttäytyy minulle komeana tummanpuhuvana miehenä, jollaisia eniten rakastan, on tärkeintä se mitä hänessä on sisällä. En näe hänen luonnettaan tai muita henkisiä ominaisuuksia mutta uskoisin ja ennustan että meillä klikkaa hyvin myös henkisesti. Olen käsittämättömän iloisesti yllätetty nyt.

Saan jonkinlaisen kuvan siitä minkälaista tulevaisuuteni mahdollisesti on. Niin hyvin ei uskoisi menevän. Enkä periaatteessa oikein usko niitä visioita joita minulla on tulevaisuudestani mutta visio tästä miehestä on tosiaan hyvin vahva kuten mainitsin. Ja tiedän sen myös että hän on kaikkein suurin palkintoni kun selvisin elämästäni onnistuneesti. Kenties jopa suurempi kuin tulevat lapseni joista myös minulla on jonkinlainen käsitys vaikka yleensä kuvaillaan että rakkaus omaan lapseen on suurempi kuin kumppaniin. Tämä visio jo pelkästään sai minut jonkinlaisen tunnekuohun valtaan jota en kunnolla ymmärrä ja lähestulkoon liikutuksen kyyneliin.