Utopiaa

Utopiaa. Tämä sana toistui uudestaan ja uudestaan päässäni kun olin seitsemäntoistavuotias ja sairastuin psyykkisesti. Nyt koen sen utopian. En usko tätä. Tämä on nyt menossa niin hienoksi. Se on ollut jo nyt hienoa mutta koin nyt jotakin joka oli suuri iloinen yllätys, kuten minulle on sanottu, että ei paljasteta, saan yllättyä iloisesti.

Minua johdatellaan vielä jonkun aikaa. Vuoden päästä on asiat muuttuva. Saavutan sen mitä sieluni eniten haluaa.

Saan sellaista tietoa mikä on kaunista ja upeaa. Ehkä upein elämys koskaan minkä olen saanut. Kontakti sellaiseen maailmaan mikä ei ole meidän ihmisten värähtelytaajuudella. Tämä on liikuttavinta ikinä. Yhteys oman sielun alkuperään, yhteys paikkaan josta tuli tänne.

Ehkä avaan tätä kokemusta myöhemmin tarkemmin mutta nyt ei ole sen aika. Voin vain sanoa, olen häkeltynyt ja onnessani. Tiedän myös että elämäni on keventyvä tästä eteenpäin.

Minua kehotetaan kirjoittamaan vaikka reaktiot ovat mitä ovat. Saan viestiä että voisin jo aloittaa kirjani parissa. Ehkä aloitan. Koen hyvin vahvasti että se on tärkeää että kirjoitan. En näe kovin pitkälle tulevaa kylläkään. En näe, tuleeko kirja varmuudella. Mutta minua kannustetaan sille tielle. Ja koen sen jostain syystä tärkeimpänä asiana jonka teen tässä elämässä. En vain osaa luottaa tähän, että näin voi toteutua.

Nyt sain luottamusta. Joka tapauksessa koen vahvasti, että nyt alkaa helpottaa. Ja jos oikeassa olen, radikaali muutos tapahtuu kun olen kolmekymmentäviisivuotias. Silloin olen tuskasta vapaassa tilassa.

Muistan tämän hetken aina. Ymmärrän, on paljon sellaista tietoa mitä joillain ihmisillä on, asioita, joita en vielä kykene ymmärtämään. Sellaisia hienoja asioita, tietoa, mikä tulee myöhemmin myös minulle avartumaan. Tiedon maailma on nykyään kaikista kiehtovinta. Rakkautta aina kaipasin ja kaipaan edelleen mutta kaikista hienointa nykyään on tieto. Ja saan nyt sellaista tietoa josta en koskaan aiemmin ole ollut tietoinen. Tämä on häkellyttävää.

Rauha on kaunista. Tätä kanavoin. Se oli kauniisti sanottu.

Tällaisia pohdiskelin eilen. Nyt kun jälkeenpäin luen näitä niin on taas aika korkealentoista. Tänään olen ollut maadoittuneempi ajatuksissani.

Kiltti uskovainen naapuri antoi ristikorun. Hyvin kaunis. Olen ajatellut jostain syystä hankkia ristikorun ja nyt sain sellaisen. Se on vielä lahja niin sillä on erityinen merkitys. Ehkä kuvittelen että se suojelee minua. Sellainen symboli voi auttaa ja tuoda lohtua ja turvaa. En ole hetkeen ajatellut hengellisiä asioita mutta nyt ne nousivat taas pintaan ja olen hyvin utelias niitä kohtaan. Miellän itseni ateistiksi enemmän mutta uskonnot kiehtovat. Rukoilen välillä, nykyään kaiketi päivittäin. En usko tai tiedä vastaako kukaan tai kuuleeko mutta se on muuten terapeuttista. Kristillinen kanava Taivas tv7 on taas pyörinyt taustalla. En tiedä miksi katson näitä. Jokin niissä kiehtoo ja lohduttaa kenties. Jotenkin olen utelias uskontojen suhteen, lähinnä kristinuskon, ihan koska se on itselleni tutuin, mutta periaatteessa miellän kaikki uskonnot yhtä tärkeinä enkä mitään uskontoa toista tärkeämpänä.

Tänään kauppaan ostamaan asioita, kivaa. Uusi päiväkirja pitäisi hankkia. Nyt olen kirjoittanut lyhyen ajan sisään useamman päiväkirjan täyteen. On ollut paljon mielessä asioita. Kanavoin paljon. Ehkä se on mielikuvitustani mutta kuitenkin hyvin kiehtovaa.