Enkelisieluinen

Ihana olo olla. Ei juuri isoja huolenaiheita. 

Kirjoitin pienen runonpätkän tähän. Kuva tekoälyllä. 

Hän hohti valoa kauttaaltaan

Enkeli oli sielultaan

Hän joka sai pimeyden kärsiä

Itsensä hukata

Vajota yhä syvemmäs

Eikä olla enää itsensä

Siipensä kadottaa

Eikä aikaakaan

Kun pahuuteen lankeaa

Tuo enkelisieluinen

Demoniksi muuttuen

Yhtäkkiä valaistui hän

En voi jatkaa tietä tän

Pitkin kulkien

Tietä pahuuden

Vuodatti yksisarvisen kyyneleet

Valo niistä heijastelee

Eikä taas aikaakaan

Kun hän valonsa uudestaan saavuttaa

Tunnusteli lapojaan

Siivetkö niistä kasvaa taas

Polvistui hän rukoukseen hartaaseen

Jumalaa niin kiittäen

Hyvyytensä taas löytäen

Katsoi hän maailmaa uusin silmin

Enkelin silmin

Hyvyyden ja armon kautta

Se on hänen todellinen luontonsa

Jonka hän sai taas kokea