My day ja fiiliksiä

Eilen oli täällä osastolla mukavaa ajanviettoa kun menimme sisäpihalle kuuntelemaan musiikkia ja paistamaan makkaraa. Tuntui että tästä se kesä alkaa. Jutusteltiin rennoissa merkeissä ja hyvä musiikki soi.

Illasta kyllä tuli aikamoinen takauma, sellainen etten edes voinut sänkyyn mennä nukkumaan kun ahdisti niin paljon ja menin sitten lattialle nukkumaan. Siihen kykenin nukahtamaan. Jossain vaiheessa yöllä menin sitten sänkyyn.

Tänään myös ollut todella hyvä fiilis. Meikkailin vähäsen ja jutellut kevyemmistä aiheista muun muassa kämppiksen kanssa. Nyt nautin päiväkahvia ja sitten lähdetään tyttöjen kesken kosmetiikkaostoksille.

Ostin eilen itselleni kesäkengät, parit kengät joista toiset sain hyvin halvalla ja toiset vähän kalliimmat, mustat ballerinat ja valkoiset kengät joissa on vähän korkoa. Iloitsen keväästä ja kesän tulosta todella. Ihanaa kun tulee lämmintä jo.

Vaikka toisaalta olen hivenen huolissani ilmastonmuutoksesta. Olen vasta kolmekymppinen ja lapsuudessa parikymmentä vuotta sitten oli paljon kylmempää. Vain kaksikymmentä vuotta mennyt ja säätilat ovat muuttuneet paljon lämpimämpään suuntaan.

Mietin myös sitä eilen, että saanko edes nauttia tällaisista turhuuksista kuten mekot, hameet, meikit ja kesästä sekä omasta elämästä ylipäätään nauttia. Kun on paljon tärkeämpiäkin asioita, esimerkiksi maailman tilanne. Tulee hieman huono omatunto jotenkin nauttia tällaisista, vaikka eipä se kai keltään pois ole vaikka nauttisinkin.

Päätin siis nyt keskittyä itseni hemmottelemiseen ja myöhemmin aion todella keskittyä tärkeämpiin aiheisiin sitten kun sen aika on, kun olen itse tarpeeksi terve ensin. Haaveissani on tärkeät teemat ja niihin kantaa ottaminen. Aloin korjaamaan oman elämäni epäkohtia. Ehkä se vain niin menee että itse ensin ja sitten vasta muut. Siihen tähtään, mitä epäkohtia maailmassa on ja niistä aiheista puhua vlogeilla ja blogissa. Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää että niistä asioista olen edelleen totaalisen pihalla.

Ymmärrän teitä lukijoita myös vähän paremmin miksi jotkut postaukseni yököttävät. Välillä tulee se aidompi minä esiin joka sanoo vain että yök, kaikenlaisille traumapuheille. Se on minä ennen sekoamista. Tuntuu aina hyvältä saada kosketus siihen osaan. Se osa on kirkkaampi. Mutta käsittelen tätä kaikkea esimerkiksi juurikin runoin ja sitä kautta kirkastan sellaisia traumoja ja tuon niitä valoon jotka muuten ovat hyvin häiriintyneitä, likaisia. Se on nyt tämänhetkinen vaihe sellainen, ehkä joskus myöhemmin kirjoitan vähemmän "myönteiseen" sävyyn. Ja se pitää mainita etten siis enää koe tätä myönteisenä, oksettavana vain koen kuten te lukijat, eli tarkoitan etten syty tällaisista mitenkään enää vaikka muotoilen tekstini välillä siihen sävyyn kuin niin olisi. Niin ehkä oli. Vaan ei ole enää.

On ollut nyt mukavaa keskittyä vaihteeksi maallisiin asioihin kuten ulkonäköasioihin ja tietysti tuohon ihanaan säähän ja kesän tuloon ja siihen että kohta pääsen osastolta kotiin. Pari päivää sitten sain tajuttua sen että nyt saa vain laiskotella. Olen sen ansainnut. Niin paljon työtä tehnyt viime vuodet. Sitten nukuin yön yli ja seuraavana päivänä olikin jo paljon rennompi. Nyt tänään taas entistä rennompi.

Tuntuu pinnalliselta vähän ajatella ulkonäköseikkoja niin paljon mutta se on kyllä ihan oikeasti todella terapeuttista ja maadoittavaa niin kaipa se on että mikäs siinä jos siitä on apua niin siitä vain. Se on sellaista maadoittavaa ja yksi tärkeimmistä asioista nyt on maadoittua.

Harjoittelen myös itsevarmuutta ja kerään sitä lisää muun muassa TikTok-videoita kuvaamalla. Se on ollut nyt sellaista mukavaa arkista ja maadoittavaa puuhaa.

Meikkasin ja alan jo kehittyä siinä!