Tästä elämä todella voi alkaa

Ah, ihanaa olla kotona! Tämä on pieni kaatopaikka juuri nyt kun olin ennen osastojaksoa täällä psykoosissa sotkenut paikkoja. Mutta pieni siivoaminen riittänee. En uskonut että olisi näin hyvä olo tulla kotiin. Huomenna viimeistään siivoilen tukikämpän ohjaajan kanssa paikkoja. Ajattelin etukäteen että varmuudella ahdistun hirveästi tästä muutoksesta kuten yleensä ahdistun mutta nyt ei mitään sellaista. Toivottavasti hyvä olo säilyy. Ja niin, tosiaan, tuntuu turvalliselta, mikä on pieni ihme! Tuon osastojakson aikana monet peloistani sulivat hiljalleen pois.

Ja kaiken lisäksi kesä tekee tuloaan. Vietän nyt varmasti hyvän kesän täällä. Enkä varmaan ole uudestaan osastolle menossa pitkään aikaan. Jos ollenkaan. Jotenkin tämän viimeisimmän jakson jälkeen ollut olo että en tule hetkeen täällä käymään yhtään, että tuo jakso oli sitten viimeinen. Toivotaan näin.

Yksi iso huolenaiheeni myös selvisi. Yöllä joku koputteli oveeni. Olin aika peloissani siitä ja myös se on vähän vaivannut mieltä, kuka se oli. Selvisi että täällä on ollut epämääräistä porukkaa liikkeellä ja muidenkin oviin koputeltu. Eli se ei ollutkaan pahoinpitelijäni mistä olin melko vakuuttunut että he ovat nyt käyneet ovellani. Helpotti suunnattomasti.

Muutenkin tuli turvallinen olo heti kun tulin tänne takaisin, mitä en osannut odottaa. Ajattelin että ahdistun. Vähäsen tuntuu kyllä kuin häkkiin suljetulta eläimeltä olla täällä, kun ei asu omillaan, siis. Mutta enköhän pian totu tähän ja sekin olo hälvenee pois.

Tuntuu ihanalta että saa olla ihan yksin omissa oloissa myös, pitkästä aikaa. Oma huoneisto. Oma televisio. Omat kirjat. Omat DVD:t. Oma rauha. Nyt tuntuu jotenkin että tästä nyt todella elämäni alkaa. Elämä ilman pelkoa. Olen pelännyt jo useita vuosia. Se on äärettömän iso asia sen lisäksi että en enää telepatiaan samalla tavalla usko, joka oli itsepintaisin harhani. Eli kaksi isointa huolta, aikalailla jo poissa.