Uskooko kukaan?

Mietin että siksikö blogillani ei juuri ole lukijoita, koska kukaan ei usko? Onko suurin osa teistä lukijoista niitä jotka eivät usko? Onko joukossa ketään joka uskoisi? 

Tajuttoman huono olohan siitä tulee, että lapsesta aina aikuisuuteen saakka löytyy jokin syy miksi ei uskota, ja todisteet joita minulla on esittää, jätetään huomiotta. Joka kerta pienen sydän sisälläni särkyy. 

Se on kuin minut olisi jätetty pimeään kellariin yksin. Toisinaan joku avaa sen kellarin oven ja katsoo sisään ja näkee minut mutta ajattelee että se on joku harha, ei siellä ketään ole, ja sulkee oven ja jään sinne aina yksin. Kukaan ei auta minua pois sieltä, minun täytyisi väkivalloin hajottaa ovi jotta pääsen ulos pimeydestä minne olen jätetty yksin ajatusteni kanssa. 

Sitten kun olen siellä kellarissa, eristyksissä muusta maailmasta, käsitellyt sitä millaista on siellä komerossa olla, ja kerron ajatuksistani jollekulle joka avaa oven, se joku pitää niitä juttuja niin utopistisina että sanoo että kuvittelen, ja sulkee taas oven ja jättää minut yksin olemaan. Vaikka sillä jollain ei ole mitään hajua koska se ei ole viettänyt aikaa kellarissa kuten minä. 

Olisin niin kiitollinen jos joku vilpittömästi uskoo.