Osien integraatiota tapahtuu

Menin painopeiton alle lattialle, tyyny päätä vasten, ja musiikit korville ja siinä makasin kaikenlaista käsitellen. Painopeitto oli hyvä ostos, ei tarvitse kuin maata selällään se päällä ja siinä maatessa kykenen käsittelemään muistoja niin että en triggeröidy kun peitto maadoittaa kaiken aikaa. Jos makaisin selälläni ilman peittoa päällä, tuntuisi että liukenen ilmaan ja alkaisin vain dissosioida vahvemmin kun tämän kanssa taas dissosiaatio purkautuu.

Makasin siinä siis pitkän aikaa ja keskustelin osieni kanssa samalla että uskaltavatko he jo muistaa ja he sanoivat että uskaltavat ja uskovat minun olevan valmis. Toistelin itselleni lauseita kuten haluan kehossani, haluan kehossani (outoa kieltä mutta aivot ottivat vastaan sanoman), ja tunsin käteni lattiaa vasten. Tuntui hyvin piinaavalta tuntea kehonsa sillä tavoin mutta jatkoin tarkoituksella. Siedätän itseäni tähän, tuntea kehonsa läpikotaisin.

Ymmärsin että maadoittuminen pelottaa koska mitä enemmän maadoitun, sen enemmän muistoja kehosta purkautuu. Ymmärsin myös paremmin dissosiaatiota miten se toimii. Minulla esimerkiksi on varmaankin lukuisia eri osia joihin ei ole juuri mitään yhteyttä koska ne kantavat traumamuistoja. Eri osat eri muistoa.

Nousin ylös ja katsoin sääriäni. Ne olivat elossa, todelliset, minun. Minun oma kehoni. Osa minua. Ihana kehoni.

Hui. Yksi uusi minä nousi esiin. En ole varma iästä mutta se on itsevarma ja tympääntynyt kaikkiin ihmisiin (jos ne katsoo vähääkään "silleen"?). Tämä on todellisempi ja aidompi minä kuin vuosiin. Tiedostaa oman viehättävyytensä ja vihaa tuijotuksia.

Taidan jatkaa tätä harjoitusta, jospa lisää osia nousisi pinnalle. Voisin jatkaa vaikka kuinka kauan.