Tarinani ei ole tuskaa vaan voitto

Miksei kukaan puuttunut? Yrittikö joku puuttua? Miksi sen annettiin tapahtua näin pitkään? Eikö kukaan tajunnut miten kärsin? Kyllähän se näkyi ulospäin... Miksi kukaan ei usko vieläkään? Aika harvalta kuulen, että uskovat. Silloin, kun niin käy, ovat he, enkelini, kuulijani, hämmentyneitä joko urheudestani tai hyvin vihaisia puolestani. Harva tuntuu ymmärtävän, mutta onneksi jotkut kuitenkin, miten järjettömäksi koko tämä tilanne on mennyt.

Luen kirjaa Pedot, seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten tarinoita. Voin samaistua kaikkiin näihin kertomuksiin syvästi ja silti en oikein ymmärrä että minulle on tehty samoin. Voin vain hahmottaa tuon oven, kun sitä katson, miten se hiljaa avautuu ja siellä on mies joka astelee huoneeseeni ja komentaa riisuuntumaan. Ja itken, miksi ainut terapeuttini on tämä kirja? Miksi kirja on ainut joka kertoo tätä tarinaa? Miksi kukaan ei puhu?

Minun täytyy todellakin kirjoittaa se oma kirja. Puhua aiheesta josta vaietaan, puhua ja kertoa mitä pahin mahdollinen skenaario hyväksikäytöstä on. Pahin mahdollinen tarina. Eikä siltikään edes pahin. Entä he, jotka ovat hyväksikäytettyjä koko elinikänsä? Lapsuudessaan, minkä jälkeen avioliitossaan. Kuinka romuttuneita nämä sieluparat ovat? Minä olin hyväksikäytetty hyvin lyhyen aikaa heidän rinnallaan. Ja silti se aika oli liian pitkä ja romuttaa ihmisen... Kun yksi ainut teko jo riittää rikkomaan ihmisen.

Olen monella tapaa kiitollinen silti. Minulla on elämäntehtävä. Ajattelen sen näin. Minun täytyi kokea kaikki tämä, se oli koulutusta elämäntehtävääni auttajana. Ehkä teen kirjan, puhun, kerron toivosta. Siitä, kuinka aina on toivoa paremmasta. Kuinka voittaa vastoinkäymiset. Tällaisia tarinoita on paljon erilaisia, vastoinkäymisistä voittoon -tarinoita. Haluan että minun tarinani on yksi niistä. Tulla hyväksikäytetyksi, eheytyä, toipua, saada unelmiensa elämä. Ei ole hukkaan heitettyjä elämiä vailla tarkoitusta, vailla onnea, elämiä jotka ovat pelkkää tuskaa. Vastoinkäyminen, olisi se kuinka pitkään tahansa kestänyttä kipua, oli se mitä hyvänsä, on aina mahdollisuus suurempaan eheyteen, vahvuuteen, rakkauteen, iloon ja onneen. Oma vastoinkäymiseni oli hyväksikäyttö mutta puhun vastoinkäymisistä yleisellä tasolla, en vain insestistä. Sillä tavoin tarinani voi koskettaa niin insestin uhreja kuin ketä tahansa muuta. Sanomani on että vaikeuksien jälkeen koittaa voitto, kunhan pitää kiinni toivosta. Kunhan uskaltaa ottaa ensimmäisen rohkean askeleen kohti asioiden käsittelyä. Ja haluan antaa konkreettisia keinoja siihen myös. Se on juuri kuin tässä unessa, kaunis, vaikuttava haikalaparvi, ja miten palkitsevaa on nähdä sen lipuvan kauniissa muodostelmassa, vaarattomina. Sen parempaa symbolia vastoinkäymisten voittamiseen en tiedä. Sen paremmin en osaa sitä pukea sanoiksi. Se on myös kuin kiipeäisi pilvenpiirtäjän huipulle. Upea kokemus kaiken kaikkiaan jälkeenpäin, vaikka kiipeäminen on kivuliasta, pelottavaa ja vaarallista. Lopulta olet huipulla ja näet kauniin näkymän levittyvän edessäsi. Näkymän, jota et turvallisesti maan pinnalla ollessasi voisi nähdä. Niin palkitsevaa kaikki lopulta on. Siksi, älä luovuta, kävit mitä hyvänsä läpi elämässäsi.