Vesiaiheiset uneni

Pahuuden huumaava voima. On niin ihanaa olla ilkikurinen. Vittuilla muille ja nauraa päälle. Rakastin tuota roolia öisin. Olin kiero ja ilkeä. Pahuus on vaan niin ihanaa! Hihi.

Oikeasti minua surettaa tämä kaikki. Miksi tämän täytyy jatkua? Itkettää. En halua tätä.

Olen raivoissani. Voisin purra niiltä kalun irti jos ne vielä työntää sen...

Häh? Tämä on todellista eikä kuvitelmaani. Miksi kukaan ei uskonut minua ajoissa ja tilanteen piti äityä näin pahaksi? En muista, miksei minua kuultu ajoissa.

Se on totta, ikävä kyllä. Nyt kun on ollut turvallisempi olo yöt nukkua, olen vasta alkanut sisäistämään tämän seksuaalisen hyväksikäytön todeksi. Maadoitun ihan hurjasti kehooni ja dissosiaation tila lievittää paljon nyt kun voin ymmärtää, sisäistää.

Olen pieni kala merten syövereissä. Uin minkä pääsen, ylöspäin pintaan, mutta en pääse, meri imaisee minut syövereihinsä.

Lopulta luovutan, hukun ja kuolen.

Merikrotin valo on ainut valo täällä. Meressä on pimeää ja kylmää. Olen pieni valkoinen kala siellä ja välttelen merikrotin loistetta koska se on valheellinen valo. Se on lankeamuksen valo. Joudun mieluummin pysytellä pimeässä, etten tulisi syödyksi.

Tämä kuvastaa sitä ettei voi ottaa mitään hyvää, kuten rakkautta, vastaan, koska se on lankeamista pahuuteen... Kieroon mielihyvään ja hellyyteen millaista ei pitäisi vanhempien ja lapsen välillä olla.

Sitten olin pakeneva merenneito. Muistaakseni haikala jahtasi minua. Ainakin minä pakenin jotakin, unissani.

Teininä olin likaisessa järvessä ja muistaakseni siellä oli epämääräisiä, möhkälemäisiä kaloja, ja minulla oli delfiinin pyrstö.

Myöhemmin, henkisen heräämisen aikoihin noin seitsemäntoistavuotiaana näin sen hyvin merkittävän unen kristallinkirkkaasta merestä ja kauniista suuresta haikalaparvesta.

En tiedä miksi olen aina nähnyt juuri vesiaiheisia unia.

Joskus aikuisena näin unen jossa perheemme oli rakennuttanut ison lasisen rakennuksen. Siellä oli kirkasta vettä seinien sisällä tavallaan mutta ei kaloja tai kasveja. Perheemme ruokaili ison ja raskaan puisen pöydän äärellä. Tunnelma oli vaitonainen. Sitten menimme lahjapuotiin joka siellä oli ja äiti totesi että "tästä tuli yllättävän hyvä". En ole keksinyt vielä tämän unen merkitystä.

Entä jos uneni kirkkaasta vedestä ja kauniista haikalaparvesta toteutuu? Minulle on tullut symbolisia ajatuksia välillä, että olen haikalaparven saartama. Tässä unessa vain ihastelin parvea.

Miten onkaan ihanaa lopultakin sisäistää hyväksikäyttö tapahtuneeksi, ja ymmärtää, että se on ohi. Loppu.

(Kuvat luotu tekoälyä käyttäen.)