Itsensä rakastaminen

Mitä minä olen? Mikä olen? Kuka olen? Missä olen? Miksi minä?

Toistelin päässäni kolmivuotiaana ja haahuilin huoneesta toiseen avuttomana. Isä katsoi minua silmäkulmasta ja tuijotin häneen säikähtäneenä. Miksi isi katsoo noin? Mitä tuo katse tarkoittaa? En tuntenut olevani turvassa. Joku aina katsoi minua silmäkulmasta tavalla josta jostain syystä en pitänyt.

Yöllä kiljuin ja huusin kurkku suorana. Vanhempani eivät viitsineet välittää, jättivät minut vain huutamaan yksin. Pimeys yössä oli läpitunkeva. Se oli täynnä kauhua.

Olin kaltoinkohdeltu vauva ja taapero. Siitä eteenpäin kun lähden miettimään, miten pitkään pahoinpitelyä kesti... En osaa enää ajatella aikaa siitä eteenpäin. Vauvaikä, varhaislapsuus, lapsuus, murrosikä, teini-ikä ja aina aikuisuuden kynnykselle... Pudistelen vain päätäni siinä vaiheessa kun mennään lapsuuteen. Siinä vaiheessa taisin jo olla hukannut itseni. Viimeistään murrosiässä sulauduin täysin isääni kiinni. Muutuin isäksi. Kopioin hänen kasvojensa ilmeen, sen virnistyksen, jonka niin hyvin tiesin. En ollut enää pieni, soma tyttö. Olin isän irvokas kopio.

Olen lopulta hiljalleen alkanut olla taas oma itseni. Olen helpottunut kun näytän itseltäni. Olen helpottunut kun tunnen tyttöyteni sisältä päin, menetin sen tunteen sukupuolesta pitkäksi aikaa. Jotenkin seksuaalitrauma sai kadottamaan kokonaan kokemuksen sukupuolesta. Olin joskus lapsuudessani siis poikatyttö-tyttöpoika silloin kun olin eniten hajalla.

On ihanaa olla minä. On ihanaa kun osaa rakastaa itseään sisältä päin. On mahdollista oppia rakastumaan itseensä vaikka olisi aina vihannut itseään. Itse opin sen sitä kautta kun olen hiljalleen alkanut purkamaan dissosiaation tilaa, saan taas kokemuksen omasta kehosta, johon maadoitun, ja myös omasta persoonasta jonka tunnen sisältä päin.

Monen on vaikeata edes halata itseään. Ehkä voit aloittaa sillä tavoin ja katsoa, miltä se tuntuu, jos et osaa rakastaa itseäsi.

Rakkaus itseen on ehdotonta kun se lähtee sisältä. Tärkeintä olisi rakastaa itseään sisältä päin, huolimatta siitä miltä keho näyttää. Nyky-yhteiskunnassa ulkonäköä painotetaan liikaa ja kosmeettinen kirurgia ei ole vastaus ongelmiin. Se ongelma jää pään sisään helposti vaikka kuinka muokkaisi kehoaan. Siksi leikkauksiin jää herkästi koukkuun. Silloin ongelma on pään sisällä ja korjattavissa sisäisellä työllä itsensä kanssa.