Orpotyttö ja kulkukoira

Tämä lastentarina on novellin pohjalta jonka tein alaluokilla. Kirjoitin sen melko nopeasti uudelleen läppärillä.

Olipa kerran orpotyttö. Hän asui vanhassa ladossa yksinään. Tyttö oli likainen ja hänellä oli repaleiset vaatteet. Hän sai ruokansa varastelemalla. Tytön elämä oli varsin yksinäistä. Hän ei uskaltanut lähestyä edes ystävällisiä ihmisiä ja pelkäsi muuttaa mihinkään kotiin. Hänen edelliset kotinsa olivat aina hyvin tuhoisia ilmapiiriltään. Tyttö oli saanut useasti selkäänsä ja pahempaa. Hän ei luottanut kehenkään. Hän oli vain pieni mitätön tyttö mutta hänestä tuntui kuin puut kumartaisivat häntä kun hän asteli niiden ohi, aivan kuin hän olisi joku tärkeä. Varikset taas raakkuivat ilkeästi hänelle. Tyttö kerran törmäsi koiraan joka oli kahlittu vanhan talon pihaan. Koira läähätti hermostuneena ja tärisi. Tytön kävi koiraa sääliksi ja hän päätti vapauttaa sen. Koira säntäsi tyttöä pakoon. Tyttö oli pettynyt. Hän halusi ottaa koiran omakseen. Olihan hän vain yksinäinen orpotyttö ja orpo koira kaverina tuntui kivalta ajatukselta. Koira kääntyi tyttöön päin ja heilutti häntäänsä, aivan kuin sanoen, juksasinpas! Koira juoksi tytön luokse ja nuoli tämän naamaa. Tyttö kihersi mielissään. Hänellä oli ystävä! Tyttö ja koira elelivät vapaina kuin linnut. He varastelivat yhdessä ruokaa ja vaatteita ja elivät ladossa köyhinä mutta onnellisina. Eräänä aamuna tyttö heräsi ja venytteli ja hieroi silmiään. Hän katseli ympärilleen. Missä koira oli? Yleensä se nukkui tytön vieressä. Tyttö huuteli aikansa. Sitten hän meni etsimään koiraa ulkoa. Hän alkoi olla jo hivenen hätääntynyt. Koiraa ei näkynyt tai kuulunut missään. Tyttö vaelsi hädissään järven rantaan. Vesi oli likaista. Siellä tyttö näki jotain. Hän tarkensi katsettaan, mikä mytty tuolla rannassa on. Tyttö juoksi kohti ja näki jotakin sanoinkuvaamattoman järkyttävää. Se oli tytön oma, rakas koira, hukkuneena. Tyttö särkyi. Hän lankesi polvilleen rantahietikkoon ja ulvoi tuskasta. Hänen ainut rakkaansa, hänen kultansa, kuolleena. Tyttö ei sietänyt oloaan. Ja niin tyttö teki päätöksen. Hän asteli paljain jaloin rantaveteen, kahlasi edemmäs ja upottautui syvälle hyiseen veteen ja imaisi vettä keuhkonsa täyteen. Ja niin orpotyttö kuoli menetettyään ainoan rakkaansa. Loppu.

(Kuva luotu ChatGPT:llä.)