Pimeyteen

Nauraa hekotin maniassa kun kävelin ympäri kujia. En vain voinut lopettaa nauramista. Tuntui, että jos lopetan, niin kuolen hulluuteeni. Olin jatkuvassa räjähdystilassa mitä mielenterveyteen tulee. Saattaisin räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Ja välillä räjähdinkin. Siitä minulla ei ole muistikuvaa.

Minuun katsottiin peläten ja säälien. Siitä tuli entistäkin huonompi olo. Onko minussa jotakin vialla? Nauroin entistä lujempaa ja sisällä samanaikaisesti nyyhkytin, viekää tämä hulluus jo pois! En siedä pääni sisältöä!

Tein kaikkein irvokkaimman ilmeeni peilin edessä, työnsin kielen suusta, silmät ammolleen toinen vähän rakoselleen, kallistin päätäni niin että kaksoisleuka näkyy ja näytin irvokkaan maaniselta ja seonneelta samalla. Voi auta armias tätä tyttöä... He päivittelivät.

Toistelin päässäni vain sanaa "huga" ja olin vakuuttunut että kaikki muutkin kuulevat sen. Huga. Huga. Huga.

Luokkahuoneessa istuin näennäisen normaalina tehden koulutöitä mutta pääni sisällä nyyhkytin.

Otin tuon irveen naamalle ja sillä menin. Ehkä halusin olla niin etova ettei kukaan koske ja puolustauduin, tai sitten se oli tapa ilmaista pahaa oloa, tai sitten molempia.

Tämä on todellisen järjen menetyksen kasvot.

Mutta voi, on pahempaa, sellaista josta jopa minulla ei ole tietoa. Sellaista pahuutta ja kärsimystä. Siihen saa katsauksen kirjasta joka pureutuu Tor-verkkoon. Kirjan nimi taisi olla Pimeyden ytimeen. En itse koskaan ole uskaltanut ladata kyseistä vaikka olen utelias, mitä siellä on. Mutta ihan googlettamalla "gore art" löytyy kaikkea todella mielisairasta settiä.

Olin sänkyyni sidottuna, kaikki raajat paljaina
He vain naureskelivat, nauttivat joka hetkestä
Kun saavat minua kiduttaa
Sydän hakkasi kurkussa asti ja tärisin kauhusta
Olin täydellisesti heidän armoilla
En tiedä mitä seuraavaksi tapahtui
Mutta huusin heille että tappakaa minut jo, en kestä tätä enää
Kipua, nautintoa, tuskaa
Eikö ole kiva kun saan sinut tuntemaan jotain

(Kuva luotu ChatGPT:tä käyttäen.)