Paratiisi menetetty

Ja niin olivat he paratiisissa, autuaina, ilkosen alastomina ja onnellisia. Heillä oli kaikki mitä saattaa toivoa. He pulahtivat vilvoittavaan järviveteen uimaan, söivät puista makoisia hedelmiä, kirpeitä ja makeita samalla, ja makasivat ruohikolla käsikkäin tyytyväisinä ja onnellisina.

Vaan paratiisiin tuli käärme, tuo viekas olento, joka tahtoi houkutella heidät tekemään jotain mistä he eivät aiemmin osanneet haaveillakaan. Jotain, mikä oli heille, alastomille onnellisille synnittömille vierasta.

Käärme kuiskutti korvaan, katso, mikä on tämä kehonosa. Katso, mitä tapahtuu, kun siihen koskee.

Ja niin käärme opasti tekemään jotain joka sai heidät haukkomaan henkeään mielihyvästä.

Yhtäkkiä he tajusivat olevansa alasti ja häpesivät. He katselivat toisiaan välttelevästi kun huomasivat poskiaan kuumottavan eivätkä oikein tienneet, mitä se on. Mutta se tuntui samalla kiusoittelevan miellyttävältä sekä sai heidän sydämensä hakkaamaan rytmikkäästi.

He eivät voineet lopettaa. He eivät enää syöneet, nukkuneet, kylpeneet. He vain olivat toisiinsa tarrautuneina tauotta.

Paratiisi oli menetetty.

Tämä kirjoitus on Raamatun syntiinlankeemuskertomuksen inspiroima kuvaus minkä ajattelin kirjassani jollakin tapaa mainita kuvailemaan kenties murrosikää. Minun täytyy vielä vähän miettiä tarkemmin miten viittaan Raamattuun mahdollisessa kirjassani.

(Kuva Googlen kuvahausta.)