Minä tulen eheytymään

Potkin raivokkaasti. Se hirviö on taas päälläni. Vihaan sitä! Vihaan niin paljon! Voisin tappaa sen... Vaikka ei se ole sen arvoinen edes. Että vaivautuisin. Se hymyilee taas tuota irstasta hymyään, yök... Oksennan melkein suuhuni. Se taas huokailee. Kauanko tätä kestää? Katselen kelloa malttamattomana silmäkulmasta. Vasta muutama minuutti mennyt ja tuntuu tunnilta. Huokaus. Pääsisinpä pois tästä nyt. Johonkin muualle. Johonkin kauniiseen paikkaan... Ai, nytkö se loppui? Olin hetken aikaa täysin haaveissani ja yhtäkkiä tajuan makaavani sängyssä läpimärkänä hiestä. Ei omastani. Se perkele teki sen taas! Raivostun toden teolla.

Ei sitä kukaan varmaan kykene tajuamaan, mutta tällaistakin tapahtuu. Kirjoitan tästä jälleen siitä huolimatta vaikka tiedän monen teistä kyseenalaistavan tarinani. Joka tapauksessa tällaista tapahtuu, oli se kuinka harvinaista hyvänsä. Ja minä satuin syntymään perheeseen joka on ollut aina täysin sekaisin. Koko suku oireilee, en vain minä.

Tulin seksuaalisesti hyväksikäytetyksi vauvasta aikuisuuteen saakka. Tiedän tilanteita joissa henkilö on joutunut ihan vanhuuteensa saakka hyväksikäytetyksi. Eli olen onnekas. Toisilla se tilanne jatkuu lapsuudesta aikuisuuteen missä pariutuu väkivaltaisen ihmisen kanssa joka raiskaa vaimoaan tauotta aina vanhuuteen saakka. Eivätkä nämä ihmiset osaa lähteä suhteesta koska ovat tottuneet siihen että heitä pahoinpidellään, tai sitten eivät muista mitään tapahtuvan.

Havahduin alaikäisenä tilanteeseen. Ja kiitos siitä, että muistot aktivoituivat jo parikymppisenä. Ei mennyt keski-ikään kun havahdun unesta.

Elämä on vaikeaa mutta minulla on vahva vietti selviytyä. Selviydyn vaikka väkisin. Tulen vielä nauttimaan elämästä. Luotan siihen vahvasti. Vaikeuksia tulee ja ne voitetaan. Halusin aina vain saada itseni takaisin. Ja sen myös olen hiljalleen saavuttamassa.

En luovuta. En ikinä.

Parhaimmillaan elämä on nykyään ihanaa. Olen mielissäni hyvästä ruoasta. Voin vapaasti tehdä mitä haluan, milloin haluan. Voin hemmotella itseäni. Voin tehdä kaikenlaista kivaa. Ja eheydyn kaiken aikaa - vaikka se prosessi vie vuosia. Olen varautunut siihen että menee kymmenen, ehkä enemmänkin vuosia eheytyä sellaiseen kuntoon ettei elämä enää ole kärsimystä.

En ole katkera. Katkeruus söisi minua sisältä päin. Sen sijaan olen toiveikas ja optimistinen. Sillä tavoin ehkä selvisin tähän saakka. Matka jatkuu...