Elän unessa

Ei ole todellista... Miten hyväksikäyttö on voinut kestää näinkin kauan? Miksei kukaan puuttunut? Yrittikö joku puuttua? Minusta tuntui että puoli maailmaa kuulee kun huudan kivuissani. Muuta en muista.

Mitä muistan?

Muistan sen edelleen, kun enoni kehaisi minua että oletpas seksikäs. Sitä en ole unohtanut koskaan. Muistan miten isäni nosti minut rinnuksista seinää vasten. Sitäkään en ole unohtanut. Muistan kun enoni nosti minut syliin, koin sen jotenkin vääränä sen tilanteen. Muistan miten veli ja minä leikimme niin että nipistelimme toisiamme kädestä ja veli nipisti erityisen lujaa (ja muistan hänen kylmän mielentilansa) ja huusin äitiä apuun eikä äiti välittänyt. Muistan kun veli sanoi että "isä on ihan hirveä kännissä" ja ihmettelin mitä hän tarkoittaa. Muistan että meidän koira toisinaan oksenteli ja äiti sanoi että se on taas syönyt ulkona jotain ja mietin myöhemmin oksenteliko se pahoinvointiaan pikemminkin.

Muistan unet jotka keskittyivät aina lemmikkeihini, akvaarioon ja gerbiileihin, joissa kalat tulivat hulluiksi, kuolivat likaiseen veteen, tappoivat toisiaan ja lisääntyivät holtittomasti. Gerbiileistä näin vastaavanlaisia unia joissa gerbiilien terraariossa oli muita jyrsijöitä jotka tappelivat keskenään ja niin edelleen.

En vain halua uskoa perheestäni mitään pahaa, sanoo lapsiminä, uudestaan. Unelmat tavallisesta perheestä romuttuvat täysin. Valehtelen itselleni. Valehtelen itselleni ihan täysillä että mitään pahaa ei olisi tapahtunut.

Olen unissakävelijä joka ei ole havahtunut todellisuuteen. On edelleen ikään kuin unta kaikki se seksuaalinen hyväksikäyttö. Elän unitilassa jossa se on läsnä ja kuitenkaan ei ole. Välillä säpsähtelen hereille unesta mutta pian vaivun uudestaan uneen.

Kunpa jo heräisin tästä unesta! Kunpa tajuaisin kaiken todeksi.