Miten dissosiaatio oirehtii?

Kärsin vaikeasta dissosiaatiohäiriöstä lapsuudentraumojen takia. Kymmenisen vuotta sitten dissosioin niin paljon että kuvailin olevani kehoton tietoisuus. Nykyisellään se tuntuu ikään kuin siltä että olen näkymätön, kadonnut näkyvistä.

Muistelen että katosin näkyvistä jo kolmivuotiaana.

Eilen illalla kärsin taas takaumasta. Menin makuulle lattialle. Siirsin katsettani hiljaa eteenpäin ja ylöspäin. Näin toimin kun katsoin isää silmiin samalla kun hän on päälläni ja matkin hänen reaktioitaan. Hänen päässään sumenee ja katse kääntyy kattoon...

Tuijotin myös kattoon suu ammollaan. Muutuin vauvaksi ja taaperoksi joka on kehdossa ja katsoo kauhuissaan ylöspäin vanhempiinsa jotka pahoinpitelevät. Näen myös vierestä että he tekevät yhdessä keskenään jotakin mitä mieleni ei mitenkään voi käsittää, ei mitenkään sanoittaa. Sitten suussani onkin jotakin limaista.

Dissosiointi tuntuu tavallaan siltä että kaikki liukenee kaikkeen. Ihmisten tunteet sulautuvat toisiinsa, ajatukset, aistimukset, kaikenlainen mielen sisältö liukenee ympäristöön. Todella ahdistava kokemus koska sen takia on vaikeata käsitellä tunteitaan rauhassa - koska nehän eivät ole yksityisiä. Siltä se tuntuu, vaikka varmasti niin ei ole.