Valaistuneisuuden ja disson yhteys

Kaikki on sitten hyvin kun dissosiaatio purkautuu.

Olen pohtinut, onko valaistuminen yksinkertaisimmillaan sitä että purkaa dissosiaation tilan ja on täysin maadoittunut kehoonsa ja ympärillä olevaan maailmaan. Onko se juuri sitä kun Eckhart Tolle valaistuttuaan tunnusteli esineitä huoneessaan, miten tuoreelta ja uudelta ne tuntuvat?

Itse koen että dissosioinnin purku on kärsimyksen purkamista. Mitä vähemmän dissosioin, sen terveemmäksi tunnen oloni.

Ainakin siis omalla kohdallani valaistuminen voisi tarkoittaa sitä että puran dissosiaation tilan täysin pois. Se tarkoittanee sitä että trauma on purettu, kehosta ja mielestä, eli toisin sanoen kärsimyksen päättymistä, miten valaistunutta tilaa kuvaillaan eniten.

Valaistuuko joku henkilö jolla ei ole juuri sen suurempia traumoja? Luulisi että kuka tahansa voi saavuttaa valaistuneisuuden. Tai sitten vasta he, joilla on ollut suuria tuskia. En ole niin perehtynyt aiheeseen, enkä tosiaan valaistunut, että osaisin sanoa varmaksi.

Olen nyt enemmän kehossani, vähemmän dissosioiva. Tuntuu niin ihanalta. Sitä herää eloon. Ruoka maistuu paremmalta, kahvi, tupakka, ja oma keho tuntuu ihanalta. Kaikki aistit heräävät ihan uudella tavalla eloon. Nautit kaikesta tekemisestä enemmän. Et ole hälytystilassa ja näet mitä ympärillä todella on. Koet musiikin vahvasti. Elät.